Festarihattu

Aikaisempina vuosina on tullut heiluttua Ruissalossa pää paljaana, vaikka viime vuonnakin taisi lämpöä olla melkein 30 astetta. Aurinkorasvaa sentään olen muistanut mukana kantaa ja juoda myös vettä muiden virvokkeiden lisäksi, eli kovin huonossa jamassa en ole onneksi (koputtaa puuta) festareilla ollut. Tänä kesänä päätin kuitenkin panostaa jo heti kesän alkupuolella siihen, että hankin kunnon päähineen suojaamaan päänuppiani.

Kauppoja kiertäessäni olen hakenut sitä täydellistä hattua. Monet naurut ollaan saatu hattukokeilujen lomassa, sillä suurin osa naisten hatuista ei ole ollut kovin imartelevia. Isolieriset hatut ovat esimerkiksi roikkuneet naamalla niin, ettei hatun alta jäänyt naamaa näkyviin lainkaan. Ei välttämättä se hakemani efekti. Päädyinkin siis lähestymään asiaa eri näkökulmasta. Miesten näkökulmasta. Ja tadaa! Sieltä se hattu sitten lopulta löytyikin. Miesten vaateosastolta.

Aurinko + uusi hattu = sekopäinen valokuvaussessio

Hieman psykoottinen ilme, mutta kelvatkoon...

Festarihattu tarttui matkaani lopultaa H&M:n miestenosastolta ja hintakin oli varsin siedettävä. Itseasiassa halvempi kuin useiden lerppulieristen aurinkohattukatastrofien, joita matkanvarrella tuli kokeiltua. Hattu aiheutti ostopäivänä sellaisen onnellisuus/sekopäisyyskohtauksen uudessa omistajassaan, että ei auttanut muu kuin valokuvauttaa hattua miljoonassa eri otoksessa.

Onnellinen hatun omistaja :D

Mitä mieltä olette, näytänkö teidän mielestä siltä että mun pitäisi olla soittamassa kadunkulmassa kitaraa tuo hattu päässä vai kehtaisitteko te lähteä heilumaan maailmalle hatun kanssa?

Tykkään

Tykkään tästä asusta:

by Valentine H., 28 year old graphic/webdesigner & blogger from Paris
Kuva: Lookbook

Ihana tyttömäinen pitsimekko, joka on samalla niin luonnollinen ja sopii tytölle kuin nenä päähän. Ihastuin myös ajatuksesta, että Pariisissa kopistellaan menemään Sweedish Hasbeenin ja H&M:n yhteistyö kengillä, vai näenkö ihan väärin?

Tykkään kesästä. Tykkään siinä lähes kaikesta. Kesä on täydellistä aikaa, vaikka aiheuttaakin täydellisellä olemuksellaan välillä hieman stressiä, kun pitäisi ehtiä tekemään kaikki ihanat kesäjutut niin lyhyessä ajassa. Silti kesästä tekee ehkä kiehtovan juuri sen lyhyys. En muuttaisi siis kesässä mitään.

Tykkään siitä, että olen käynyt ihan älyttömän hyviä keskusteluja viimeaikoina. Jotenkin ihmiset ovat osanneet kertoa mulle asioita aivan eri tavalla ja mäkin olen osannut ottaa asioita vastaan erilailla kuin ennen.

Tykkään ajatuksesta, että lähtisin mökille muutamaksi päiväksi ihan yksinäni. Siis toki suunnitelmissa on ihania mökkibileitä loistavassa seurassa, mutta pitkään jatkuneen aherruken jälkeen tuntuu hyvältä idealta lähteä keskelle ei mitään ja olla hetki ihan yksin. Saunoa, uida, grillata, ottaa aurinkoa, kalastaa, lukea ja ajatella elämää. Toivottavasti sopiva aika tälle löytyisi pian.

Tykkään golfista. Suoritin syksyllä green cardin ja olen ennenkin käynyt pelaamassa siskon ja hänen miehensä kanssa. Mitään suurempia tavoitteita mulla ei lajin suhteen ole, on vaan kiva käydä lyömässä palloa ja kävellä kauniissa maisemissa. Kesän ensimmäinen kierros tuli pelattua vasta jokunen aika sitten ja kierroksen loppupuolella peli alkoi jo sujua ihan hyvin. Alussa kun en edes aina osunut palloon. Mikä sinäänsä on hauskaa, koska ennen kuin hankin peliluvan ja aloin harrastaa "tosissani" tällaisia ongelmia ei ollut lainkaan - pelasin aina ihan ok. hyvin. Jännä miten joskus se onnistuminen voi olla pitkälti kiinni siitä mitä tapahtuu korvienvälissä.

Tykkään tästä biisistä

Tästä tulee AINA hyvälle tuulelle ja on mielestäni yksi vahva ehdokas tämän kesän kesäbiisiksi. Vaikka ehkä olen kyllä hiukan sitä mieltä että sen varsinaisen kesäbiisin tulee olla suomalainen kappale. Viime kesää ei voi olla miettimättä aina kun kuulee Kymppilinjan "Minä":n. Se, että onko se sitten pelkästään hyvä asia, onkin eri juttu.

Jospas minä kissan saisin kyllä sitä rakastaisin, paijailisin sitä aina, arkena ja sunnuntaina

"Mä oon hurja villikissa viidakossa!"

Tällainen ihana karvapallo muuttaa asumaan tänne mun ja Sakun seuraksi. Oon onnesta soikeana, niin kuin tulevan äidin tietty kuuluukin olla. Kävin oman pennun valitsemassa jokunen päivä sitten. Jo etukäteen tiesin, että joutuisin tekemään valintani kahden pennun välillä ja koska itseni tunnen melkoisen hyvin, tiesin että valinta tulisi olemaan todella vaikea. Ja niin se olikin. Istuin pentulaatikon reunalla varmaan 45 minuuttia pohtimassa kumpi kissoista tulee joskus luokseni.
Lopulta päädyin valitsemaan kuvissa olevan ihanan oranssin tytön, jonka pentujen omistaja veikkasikin minun valitsevan. Mutta olisiko valinta muka voinut olla mikään toinen, kun kissi tuli ensimmäisenä laatikosta minua katsomaan ja ihmettelemään ja lisäksi vielä jäi killittämään ja naukumaan perääni kun lähdin. ”Hei! HEEEEIII!!! Sä UNOHDIT mut! Sä valkkasit mut, mä kuulin! Tuu takasin!” Käskin pennun jäädä vielä äitinsä luokse juomaan maitoa ja kasvamaan… Muuten hiukan hölmö ja yli-innokas isoveli luultavasti runnoisi vauvan mennen tullen…

Sisarukset kiipeämässä kilpaa pentulaatikkoon

"Siru" nimellä kulkee vauva vielä toistaiseksi, nimiehdotuksia
otetaan vastaan. Pohdin myös Stella nimeä :)

Awws <3 Onko oikeasti söpömpää olemassa?

"Ei tartte auttaa, kyllä mä selviän IHAN ITTE!"

Nyt sitä saa, nyt sitä saa…

Nimittäin Starbucksin kahvia Suomesta! Tosin joudumme tyytymään valmiisiin annoskahveihin, mutta silti. Luin jo muutamia viikkoja sitten kyseisten kahvien rantautumisesta Suomeen ja olin asiasta todella innoissani. Ensimmäinen kosketus Starbucksin uusiin kahveihin tapahtui sattumalta ja täydellisellä hetkellä.

Tampereen työviikolla olin jälleen herännyt aikaisin ja tehnyt koko päivän töitä ilman ruokataukoja tai suurempia pysähtymisiä. Uupuneena laitoin tavarat kasaan ja alettiin suuntaamaan muun porukan kanssa takaisin hotellille. Päätimme kuitenkin pistäytyä kaupassa ennen kuin lähtisimme ajamaan takaisin hotellille, sillä tauot olivat olleet muillekin lyhyitä ja nälkä alkoi pikkuhiljaa olla melkoinen.

Kaupassa suuntasin maitohyllylle tarkoituksena napata mukaan jokin helppo välipala, kunnes silmiini osui tämä ihanuus. Starbucks Frappuccino. Pakkohan tuo oli mukaan napata ja kokeilla. Kun ulkona oli vielä lämpöasteita +29, kylmä kahvi oli totisesti perinteistä kahvia houkuttelevampi vaihtoehto!

Maku oli mielestäni melkoisen hyvä, vaikka omat makunystyräni eivät kyllä suuria suklaan vivahteita tuosta kahvista löytäneetkään.  Kahvinystävien kannattaa siis ehdottomasti testata kyseinen juoma. Voisin hyvin kuvitella nauttivani kyseistä juomaa jäämurskan kera, auringossa paistatellen. Pullo on myös kätevän kokoinen ja kulkee esimerkiksi rannalle laukussa helposti. Nyt on siis kofeiinin saaminen tehty erittäin helpoksi ja maukkaaksi.

Working girl

Asukuva on parin viikon takaa, kun aloitin työputken yrityksessä, jossa työskentelen kausiluonteisesti. Vakiotyössäni on työvaatteet erikseen ja aina työkavereiden kanssa purnataan siitä, miten kamalia, rumia, epäimartelevia jne. työvaatteet ovat. Silti huomasin arvostavani suunnattomasti työvaatteita siinä kohtaa kun piti alkaa miettiä mitä pistäisin päälle ensimmäisenä työpäivänäni. Pohdinnan tulos oli jotakuinkin tällainen.

Halusin pukeutua asiallisesti ja tyylikkästi, joten valkkasin valkoisen kauluspaidan. Paita on kuitenkin melko rento ja letkeä, joten sen kanssa matkustaminenkin sujui mukavasti. Tummat farkkulegginsit toimivat kivoina prushousuina paidan seurana. Kokeilumielessä heitin myös mustan liivin paidan seuraksi ja totesin että piruvie, vaika luultavasti jonkun mielestä nyt näytäkin tarjoilijalta niin tällä mennään! Lopputulos oli itsestani ihan hauska ja käytännöllinen.

PAITSI! Olin kokonaan unohtanut miten tuskaista voi olla sipsuttaa koko päivä korkkareissa, varsnkin kun pitää liikkua nopeasti ja juosta rappusia edestakaisin. Jossain vaiheessa luovutin ja heitin korkkarit nurkkaan ja sipsutin sukkasillani.... Tosi asiallista, eikö? :)

Vieläkin henki pihisee…

Täällä huono bloggaajanne hei. Viime päivityksestä on kulunut tsiljoona vuotta, mutta vaikka olen loistanut poissaolollani tämä ei tarkoita ettenkö olisi blogia ajatellut. Ja tulossa onkin monen monta päivitystä, vaikka itse lähden (taas vaihteeksi) reissuun. Tällä kertaa matkakohde on hieman Tamperetta eksoottisempi – Ateena. Ja voin taata että matkan jälkeen on monen monta lomahehkutusta luvassa, kuvien kera tietenkin!

Henki pihisee siis sekä kirjoittajassa että blogissa edelleen. Ja kirjoittajan kohdalla todellakin pihisee, sillä Tampereelta jäi monen hyvän muiston lisäksi matkaani sitkeä flunssa, joka on vienyt ääneni lähes kokonaan. Voitte varmasti kuvitella miten piinaavaa äänettömyys on tällaiselle räpättäjälle?!?

Toivottavasti olette päässeet nauttimaan ihanista helteistä kukin omalla tavallanne. Itse tosiaan vietin helteisen viikon töitä tehden, mutta onneksi iltapäivät olivat vapaata ja käytinkin tuon ajan Tampereella harhailuun. Vaikka olen aina vannonut rakkauttani kesäiselle Turulle, taisi Tampere saada myös palasen tämän tytön sydäntä. Kosken rannalla istuessani totesin olevani pakahtumaisillani onnesta. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ja oikeastaan ilman mitään näkyvää syytä. Myöhemmin tosin mietin mahtoiko tuolloin jo kytevä flunssa vaikuttaa aivotoimintaani pehmittämällä aivoni vaaleanpunaiseksi hötöksi, joka aikeutti tuon viikon kestäneen vaaleanpunaisen onnellisuuden. Vahvasti veikkaan että kesällä on myös vaikutusta asiaan. Mutta oli syy mikä tahansa, en valita lopputuloksesta laisinkaan!

Live and Kicking

Ekasta työreissusta selvitty. Lähdin tosiaan suoraan viime sunnuntaina töistä junalla kohti Jyväskylää. Jyväskylässä olin maanantaina töissä ja sieltä kiirehdin jälleen junaan, joka kuskasi mut Tampereelle, josta kotiuduin eilen keskiviikkona. Tampereelle palaan töihin maanantaina, mutta sitä ennen pitäisi tehdä muutama työpäivä täälläpäin. Huomenna on onneksi vapaata ja tarkoitus olisi lähteä nauttimaan kesäisestä Turusta ja tekemään ostoksia Ateenan matkaa ajatellen.

Kesä <3 Tuntuu ihan uskomattomalta miten nopeasti aika on taas kulunut. Ja sitten jotenkin taas ei. Toisaalta tuntuu että viime kesästä on ihan hurjasti aikaa, toisaalta tuntuu että se oli ihan vasta juuri. Moni asia on ehtinyt muuttua, mutta toisaalta mikään ei ole muuttunut. Hassua.

Rakastuin muuten ihan pikkuisen Tampereeseen. Käveltiin toisena päivänä työpaikalle ja sieltä takaisin hotellille sekä molempina päivinä hieman myös kapungilla, joten ehtisin nähdä Tamperetta huomattavasti enemmän kuin Jyväskylää. Lisäksi Tampereella lumosi ihanat vanhat puutalot, joiden pihalla kukki omenapuut, syreenit, tuomet ja  kymmenet erilaiset kukkaset. Tienvarressa törmättiin söpöistä söpöimpään siiliin, joka tuhisi mennessään hieman pelokkaana. Kaupungillakin oli kiva fiilis, löytyi monia kivoja kauppoja ja ravintoloita. Ei kyllä kauheasti harmita palata tuonne ensiviikolla uudestaan!

Ainoa asia, joka harmittaa, on Sakun jättäminen kotiin. Se on ollut ihan hullun huomionkipeä siitä saakka kun kotiin palasin ja tiedän sen olleen yksinäinen, vaikka sisko sitä on käynytkin palluttamassa. Toisaalta tiedän Sakun myös stressaavan, jos veisin sen kaverin luokse hoitoon, sillä Saku ei oikeen kestä noita muutoksia. Enpä oikein tiedä mikä olisi kisulin kannalta reiluin vaihtoehto. Harmittaa kun tässä on nyt edessä muutaman viikon jakso jolloin vain käyn kotona kääntymässä. Onneksi sen jälkeen pitäisi alkaa tahdin taas rauhoittua ja voidaan käpertyä katin kanssa sohvalle ottamaan yhteisiä päikkäreitä :)

Mutta tässä siis joitain kuulumisiani. Toivottavasti teidän kesän alku on ollut hieman vähemmän kiireinen ja olette voineet nauttia tuosta mahtavasta ilmasta! Toivottavasti vastaavat kelit jatkuvat vielä pitkään. Koko kesän, mieluiten!