Swedish hasbeens for H&M

Olen kokonaan unohtanut hehkuttaa uusinta hankintaani (okei, no tilasin mä juuri itselleni omat golf-mailat, mutta jotenkin epäilen että kukaan innostuisi lukemaan juttuja niistä...) nimittäin kauan odotetusta Sweedish hasbeens for H&M mallistosta lähti yhdet ihanat puukengät postin mukana myös tähän suuntaan. Kauan pohdin minkä kenkäparin itselleni valitsisin - oikeastaan olisin iloisesti ottanut kaikki malliston kengät asumaan luokseni. Lopulta päädyin näihin.

Kuva: H&M

Kieltämättä kutkutti aika paljon myös ne punaiset matalammat puukkarit, mutta lopulta ajattelin että nämä olisivat sopivan erilaiset verrattuna aikaisempiin kenkiini. Itse asiassa ovat muuten ekat kiilakorkoiset kengät jotka omistan.

Näitä tulen varjelemaan kaikella rakkaudella ja huolenpidolla. Kuten mainostiedotteessakin todettiin: näitä voi hyvällä todennäköisyydellä käyttää myös seuraava sukupolvi (sillä pienellä huomautuksella, että joskos koskaan lisäännyn) ja silloin he voivat miettiä, että olipa äiti todella cool ja trendikäs jo kesällä 2011. Ja sitäpä todella ajattelin olla!

Mallistosta on vielä jäljellä joitain kenkiä, joten nyt kannattaa suunnata verkkokauppaan hankkimaan omat puukkarit kesäksi.

Raidat iskevät takaisin

Ennen ja jälkeen kampaajan

Auringon taas paistaessa aloin kaipaamaan omia raidallisia hiuksiani. Raidat tuntuvat kesällä luonnolliselta ratkaisulta kun hiukset muuttuvat muutenkin auringon paahteessa vaaleammiksi. Viimeinen niitti päätökselleni taisi tapahtua viime perjantaina, kun rakastuin totaalisesti erään ystäväni vaalentuneisiin kutreihin. Pakkohan sitä oli tilata aika kampaajalle, vaikka kieltämättä viime kampaajasta onkin melko lyhyt aika. On näet tihentynyt tuo kampaajalla käynnin tahti aika huolestuttavasti... Pankkitili kiittää :S

Olihan toki tuo mun otsuri päässyt taas kasvamaan aika vakuuttavasti pois mallistaan ja juurikasvuakin vilkkui jo jonkin verran - jälleen piste raidoille, sillä niiden ansiosta juurikasvu ei näytä koskaan niin pahalta kuin yksivärisissä. Pääsin luottokampaajani käsittelyyn aamulla ja viihdyin penkissä taas melkein kolmisen tuntia. Lopulta hiuksiini tuli kolmea eriväristä raitaa ja pohjavärinä oli sama tumma kuin aikaisempien raitojenkin kanssa. Jos ihan rehellisiä ollaan, olin haaveillut ehkä jopa hieman vaaleammista hiuksista, mutta pakko kyllä todeta että rakastan mä näitäkin. Ja varmaan jo seuraavien raitojen yhteydessä olen jo huomattavasti blondimpi. Löytyy sitten tukan väristä syy mun käytöksellenikin.

No eipä ne raidat ja vaaleus nyt kovin ihmeellisesti näistä kuvista näy...

Mutta nyt on tukka kuosissa vappua varten. Huomenissa siis kutsuu lakitus ja jokiranta. Katsotaan mitä vappusima saa aikaiseksi ;)



Hauskaa ja riehakasta vappua kaikille. Olkaapa varovaisia!

Päivä 3 - Vanhempani

Kuva: weheartit

Sitkeästi jatkan haasteen parissa. Tällä kertaa aihe on sentään selkeästi helpomi. Tarkoitus olisi kertoa vanhemmistani. Noh, meillä on nimenomaisesti sellainen "ihan tavallinen" perhe. Kuulun niiden onnekkaiden joukkoon joiden vanhemmat ovat vielä kaikkien vuosien jälkeenkin yhdessä - ja ilmeisesti ihan onnellisesti. Ja painotan kohtaa kaikkien näiden vuosien, sillä vanhempani ovat todella tavanneet äitini ollessa 14- vuotias. Isä oli tuolloin (käsittääkseni) jo täysi-ikäinen, eli aikamoinen kehdonryöstäjä on isäpappa aikoinaan ollut... Ja yhdessä nuo ovat olleet siitä lähtien, nyt isukki on jo yli 60 ja äitikin alkaa lähennellä pikkuhiljaa tuota ikää. Eli pitkän matkan ovat yhdessä kulkeneet. Rispektiä siitä, itse en saa edes viherkasvia pysymään hengissä :)

Isäni on yksityisyrittäjä ja äitini on pääsääntöisesti ollut kotiäitinä meille lapsille. Äidillä on kaupan alan koulutus ja hän on myös toiminut perhepäivähoitajana. Isän yritys taas liittyy metallialaan - isi hitsailee ja korjailee kaikkia isoja maanrakennusvempeleitä sun muista, joista itse en tajua hölkäsen pöläystäkään. Isä on meillä ollut se joka tuo "leivän pöytään" ja äiti on taas sitten vuorostaan pyörittänyt kotia. Näin aikuisena sitä osaa arvostaa aika suuresti kummankin tekemää työmäärää. Varsinkin silloin kun meitä on ollut viisi lasta asumassa kotona. Siinä on ollut aika monta suuta ruokittavana ja monta vaatekertaa pestävänä ja silitettävänä.

Lapsena isän kanssa ei juuri tullutkaan paljoa aikaa vietettyä, koska isä oli aina töissä. Hän lähti aamulla aikaisin ja meni taas illalla ajoissa nukkumaan. Oikeastaan isän kanssa tuli lapsena oltua eniten kesällä mökillä. Me käytiin yhdessä kalastamassa - se oli se meidän juttu. Ja on osaksi vieläkin. Isä oli myös meillä vahvasti kurinpitäjän roolissa, vaikka kyllä äitikin sen homman osasi aika hyvin. Isän ei kuitenkaan tarvinnut kuin hiukan ääntään korottaa, niin yleensä muksut vakavoitui aika nopeasti. Ja vaikka en kauheasti muista viettäneeni "laatuaikaa" isän kanssa, koen silti aina olleeni isin tyttö. Johtuen kai hiukan siitäkin, että isä nosti aina toisinaan mut ja siskon polvelle ja kertoi meille juurikin näin olevan. Ja sitten se antoi meille "partakrahnut" eli kutitti parransängellä. Eikä suostunut lopettamaan. Mun nuoruusvuosina ajauduttiin isän kanssa aika paljon erilleen, eikä oikeastaan meillä ollut mitään yhteistä puhuttavaa. Tilanne onneksi on parantunut viimeisten vuosien aikana. Elämässä on tullut sellaisia tilanteita vastaan, jossa vanhemmat on päässeet yllättämään mut niin positiivisesti. Ja vaikka mun ja isän ajatusmaailmat poikkeaa useasti toisistaan hyvin paljon. enkä pysty hyväksymään kaikkia hänen valintojaan, voin sanoa arvostavani ja rakastavani isääni todella paljon.

Lapsuudessani äiti oli se kiireinen kodinhengetär. Jos se ei siivonnut, se silitti pyykkiä, teki ruokaa, kitki kasvimaata, pesi ikkunoita, korjasi vaatteita tai teki jotain muuta. Äiti ei juurikaan leikkinyt meidän kanssa, me keksittiin omat leikkimme ja touhumme ja se valvoi meitä omien töidensä ohessa. Äidin kanssa yhteistä aikaa oli satuhetket. Käytiin usein kirjastosta lainaamassa satukirjoja, joita äiti sitten luki meille ääneen kun makoiltiin vanhempien sängyllä. Tuolla aikaisemmin jo kirjoitin että isä oli kurinpitäjä, mutta äitikin osasi tosissaan hommansa. Välillä sillä kyllä paloi päreet varsinkin mun ja siskon kanssa aika hyvin. Enkä yhtään ihmettele. Äiti onkin myöhemmin sanonut, että kahden pojan kasvattaminen oli paljon helpompaa, koska pojat tappelee ja selvittää asioita nyrkein, kun taas me tytöt kälätetään ja naljaillaan monta tuntia putkeen. Arvostan todella paljon sitä, että äiti jäi meidän lasten kanssa kotiin. Vasta aikuisena sitä on tajunnut miten hienoa on ollut, kun aina kotiin tullessa siellä on ollut äiti vastassa. Ja huoneet siivottuna, pyykit pestynä ja ruoka valmiina. Vanhempieni päätöstä osaa arvostaa vielä enemmän kun tietää, ettei rahatilanne meidän taloudessa ollut koskaan mitenkään ihmeellinen, etenkään lamavuosina. Äidin kanssa olen säilyttänyt ihan hyvät välit jopa murrosiässä. Äiti onkin aina todennut mun olleen helppo lapsi jo pienestä pitäen. Kuulema jos heräsin päiväunilta vaunuissa pihalla, en itkenyt vaan kattelin vaan tyytyväisenä taivasta ja heiluvia puita. Äidin ja mun yhteinen ajanviete nuoruudessa oli lenkkeily. Käytiin kävelemässä monien kilometrien lenkkejä ja juteltiin kaikesta. Äidin luokse olen myös mennyt niinä hetkinä kun on ahdistanut tosi paljon ja yleensä se on auttanut. Niinkuin äiti viimeksi tämmöisessä asiayhteydessä totesi "en osaa auttaa, mutta jos haluat puhua niin voin kuunnella". Toi kuvaa hyvin mun ja äidin suhdetta. Vaikka se on useasti asioita eri mieltä kuin itse olen, usein pelkkä asioista hänen kanssaan puhuminen helpottaa mun oloa.

Vanhemmat on tsempanneet mua läpi mun elämän. Oikeastaan uskon vanhempien olleen yksi syy esimerkiksi mun koulumenestykseen. Muistan kun ala-asteella mulla ei koulu sujunut mitenkään ihmeellisesti, niin äiti istui mun kanssa keittiössä tekemässä matikan tehtäviä iltamyöhään. Ja muistan myös aika elävästi, miten isä totesi mulle kerran päin naamaa että "sulla on edessä hieno tulevaisuus". Ja okei, munkin vanhemmat ovat vain ihmisiä ja heilläkin on omat heikkoutensa ja virheensä. Tiedän, että mulla voisi olla myös paremmat vanhemmat. Mutta niin hitto vie voisi olla myös paljon huonommat! Lisäksi, ilman vanhempiani mä en olisi tämä ihminen. Ja juurikin nyt olen ihan tyytyväinen siitä, että nuo ovat kasvattaneet musta juurikin tämän ihmisen.

Ja niin... En mäkään vanhemmilleni tosiaan ihan kaikkea kerro ;)
Kuva: weheartit

Tykkään

Tykkään tästä tyylistä:

by Rachel-Marie I., 22 year old photographer and model from chicago, il

Tykkään tuosta hameesta kovasti, mutta erityisen hauskaa mielestäni on, että asussa on haettu Minni-Hiiren tyyliä. Jotenkin vaan kokonaisuutena ihan mieletön!

Tykkään siitä, että viikonloppuna on jo vappu. Kohti kesää mennään kohinalla! Kohta iskee se paniikki että pian kesä on ohitse. APUA!

Tykkään mansikoista. Ihan hurjasti. Fiilistelen vieläkin niillä mansikoilla, joita söin viime viikonloppuna Ellan kanssa jokirannassa. Omnomnom! Sattumoisin siirsin myös oman amppelimansikkani juuri äsken uusiin multiin. Saisipa jo pian omia mansikoita.

Tykkään siitä, kun ihmiset lähtee mukaan mun typeriin ideoihini yön pikkutunneilla. Ja itseasiassa yleensä se olen juurikin minä joka vastustaa tällaisten ideoiden toteutusta, koska yleensä niistä ei seuraa mitään hyvää ja seuraavana päivänä kaduttaa ja nolottaa. Mutta viime viikonlopun stalkkausidea naurattaa mua vieläkin ihan uskomattomasti. Kiitos Ella kun leikkisit mukana!

Tykkään naureskella feissarimokille. En tosin tee tätä kovinkaan usein, mutta joskus. Ihan uskomattomia juttuja ihmiset puivat julkisesti statuksissaan. Ja joo, minä olen paraskin puhuja kun itse välillä tulee tehtyä ylilyöntejä tuolla feisbookissa sekä pidän vielä tätä blogiakin. Mutta vedän mä sentään jonkinlaisen henkilökohtaisuuden rajan asioihini...

Tykkään ajatuksesta että Saku saisi kesällä itselleen kaverin. Pikkuinen kissanpentu, aww :)

Tykkään siitä, että mulla on jo hiukan rusketusta. Jos siis näitä punoittavia käsiä voi ruskettuneiksi kutsua. Kannattaisi vissiin seuraavalla kerralla laittaa jotain rasvaa, jos meinaa käristää vitivalkoista lihaansa pihalla nelisen tuntia putkeen?

Tykkään siitä, että matka Ateenaan on vihdoinkin varattu. Kesästä on tulossa toivottavasti ihan huippu!

Tykkään tästä kuvasta:

Kuva: weheartit

Nähdessäni tämän ensimmäisen kerran nauroin pitkään ja hartaasti. Kertoo luultavasti paitsi oudosta huumorintajustani, myös väsymyksestä joka silloin oli meneillään. Plus siitä, että musta on naurettavaa keskustella aiheesta "kumpi on parempi/uskottavampi: Harry Potter vai Twilight?"

Almost perfect

Viimeiset pari päivää ovat olleet ihan mahtavia. Johtuuko ulkona olevasta mahtavasta kelistä vai mistä, mutta myös oma fiilikseni on ollut pääsääntöisesti hyvä - muutamaa yön pikkutunneilla tapahtunutta repsahdusta lukuun ottamatta. Perjantaina suunnattiin kaveriporukalla ulos ja Turun Manillaan, jossa kaverin kaverit järjestivät bileet. Meno oli aika mahtavaa ja välillä meni vähän överiksi. Hauskaa kuitenkin oli. Väsyttiin kuitenkin Ellan kanssa sen verran, että käytiin vaan kääntymässä baarin puolella ja suunnistettiin takaisin Ellan kämpälle. Yö meni siis roskaruokaa syödessä ja henkeviä puhuessa. Noh, lähinnä mä puhuin ja Ella kuunteli :). Aikamoinen seikkailu kaikkine loistavine stalkkaus-ideoineen kaikkineen!

Kesän ensimmäinen korkkarireissu tullut koettua...Ja jalat rakoilla
upeasti! Kuva: weheartit

Meidän mansikat oli isompia ja hassumman mallisia
Kuva: weheartit

 Lauantaina herättiin Ellan kanssa viiden tunnin unien jälkeen eikä kumpaakaan enää nukuttanut. Lahnailtiin vaan aamu ja lähdettiin lopulta kaupungille syömään Sushia. Laiska meiniki johdatti lopulta jokirantaan syömään mansikoita. Aurinko paisto, lokit kirku, Ella kiljui pelottavaa perhosta, mansikat nauratti ja maistu hyviltä. Oli aika täydellistä kaiken kaikkiaan. Eikä tiettykään ollu kameraa mukana, kun kerrankin olisi tullut loistavia kuvia.Turku muistutti taas olevansa ihan loistava kesäkaupunki. Ajeltiin Förillä Ellan kämpälle ja fiilisteltiin maisemia.

Kuva: weheartit

Kesää odotellessa... Kuva: weheartit

Muuten pääsiäiseen on kuulunut töitä ja lötköttelyä. Ulkona on ihan mahdottoman täydellinen ilma ja juurikin äsken lötkötin parisen tuntia vanhempieni pihalla ottamassa aurinkoa. Valkoinen höllyvä kroppani piti kuitenkin raahata sisätiloihin, jottei pääsisi tapahtumaan kovin klassista ilmiötä: "Miksi mä en rusketu! Rusketu nyt hemmetti!" ja kaksi tuntia myöhemmin "Miksi mä taas paloin!"

Kevät <3 Kuva: weheartit

Huomisesta eteenpäin onkin sitten luvassa aikatauluihin ja ruotuun palaaminen. Tarkoitus olisi saada väännettyä yksi oppimispäiväkirja ja valmistautua tenttiin. Voisi myös aktivoitua tuon liikkumisen suhteen, kun flunssakin tuntuu väistyneen jo aika hyvin.

Toivottavasti kaikilla on ollut mahtava ja rentouttavat pääsiäinen. Nauttikaa auringosta ja lötkötelkää oikeen kunnolla!

Hahah, tää oli mun mielestä niin hassu!
Kuva: weheartit

Harmaata ja sinistä - keltaista metsästämässä

Kyseiset kolme väriä kuvaavat hyvin niin päivän pukeutumisteemoja kuin myös fiilistäkin. Aamulla vaatekaappi oli taas nielaissut kaikki kivat vaatteet uumeniinsa ja jouduin tyytymään ei niin keväisiin väreihin. Yritin piristää asua sinisellä huivilla ja Paul's Boutiquen laukulla. Olen muuten sivumennen sanoen totaalisen rakastunut tuohon laukkuun. Rakkautta ei yhtään vähentänyt se, kun huomasin aamulla että laukkuun mahtuu mappi. Nyt voin raahata koulutavaratkin tuossa laukussa kätevästi. Päivän asu siis kaiken kaikkiaan näytti tältä:

Nahkatakki: H&M
(Ja ei, en näytä kansainvälisiä käsimerkkejä, vaikka itsekkin jo muutamaan kertaan
niin luulin. Todella kannan laukkua noinki tyhmässä asennossa...)

Haha, hienosti tuli samalla esiteltyä toi sormuskin, vaikka hiuksiani mä tässä yritin kai korjailla...

Ja kyllä, parturi on varattuna. Pääsen jo ensi viikolla. Luojalle kiitos!

Laukku ja huivi - Sävy sävyä
Laukku: Paul's Boutique
Huivi: H&M

Aamulla tosiaan suuntasin yliopistolle tarkoituksenani lukea tulevaan tenttiin ja hakea siskolleni yksi tenttikirja. Eksyin kuitenkin samantien lounaalle kaverini kanssa. Lopulta kirjastossa ajatukseni harhaili villisti ja fiilikset olivat välillä "ei niin hyvät". Ärsytti myös viereisessä pöydässä hihittelevä pariskunta. Jos ei itse pysty keskittymään lukemiseen niin olisivat edes hiljaa ja antaisivat muiden lukea, prkl! Muutaman tunnin tuskailun jälkeen totesin päivän luku-urakan olevan nyt tässä ja siirryin keskustaan ostoksille. En ole hetkeen käynyt keskustassa ja olin ihan järkyttynyt kun jokiranta on jo niin keväinen. Vielä pari viikkoa sitten manailin, että Aurajoki ei varmaan sula edes Aatuun mennessä. Fiilis nousi hetkellisesti, laskeakseen taas uudelleen. Mulla taitaa olla jotenkin kieroutunut suhde Turkuun, sillä vaikka rakastankin kaupunkia mielettömästi saa se mut usein myös tosi haikeaksi. Johtuu varmaankin monista muistoista joita kaupunki pitää sisällään.

Tarkoitukseni oli löytää huomisiin kekkereihin mahdollista asuani täydentävä keltainen huivi ja kynsilakka. En kuitenkaan halunnut kokonaan keltaista huivia, vaan toivoin löytäväni jonkun kirjavan tai kukallisen huivin. Vanon nähneeni H&M:llä täydellisen huivin jokin aika sitten. Yllättäen, nyt kaikki kivat huivit olivat kadonneet johonkin. Ärsytti ja kiukutti. Lopulta tyydyin Gina Tricotista löytyneeseen huiviin, joka on sekin kai ihan kiva. Ei vaan yhtään sellainen kuin olin suunnitellut. Hain vielä Seppälästä pari kynsilakkaa ja olin totaalisen valmis lähtemään kotiin. Shoppailureissun loppusumma taisi jäädä johonkin 10 euron tietämille. Olen niin ylpeä itsestäni!

Jaa, että miksikö? Noh, tapahtui taas tää aika klassinen. Löysin H&M:ltä ihanan valkoisen mekon, johon rakastuin ihan totaalisesti. Onneksi sovituksessa hame ei hurmannut mua ihan lopullisesti (saattoi johtua peilistä tänään tuijottavasta läskimakkarasta myös) joten pystyin jättämään mekon kauppaan. Kieltämättä hiukan vieläkin mekkoa pohdin... Toisaalta, mulla on himotuslista noiden mekkojen suhteen niin pitkä, että oikeen hävettää!

Jaksoin illalla vääntäytyä pitkästä aikaa combattiin. Kunto on melkeen ihan nollissa, mutta vitsi sitä fiilistä tunnin jälkeen! Lähdin tunnille ihan väsyneenä, mutta ulos salista tultaessa olo oli ihan mahtavan energinen ja hyvä! Vähän keltaista fiilistä siis tähänkin päivään.

Nyt jakso GG:tä ja sitten nukkumaan. Puspus!

Päivä 2 - ensimmäinen rakkaus

Jatketaan haasteen parissa. Mietin pitkään mistä kirjottaisin ensimmäisen rakkauden kohdalla. Helppoahan (ja samalla todella vaikeaa) olisi kirjoittaa siitä ihmisestä, jonka ajattelen olleen ensimmäinen rakkauteni. Päätin kuitenkin säästää teidät tältä tarinalta. Osaksi siksikin että koen asian olevan aivan liian henkilökohtainen ja myös siksi, etten ole varma olisiko mulla mitään sanottavaa kyseisestä ihmisestä ja meidän yhteisestä taipaleesta. Pohdin siis toden teolla mikä asia elämässäni voisi olla ensimmäinen rakkauteni. Vaihtoehtoja voisi olla monia, mutta lopulta päädyin yhteen. Ensimmäinen rakkauteni ja tämän tekstin aiheena on niinkin hassua asia kuin ruoka.

Kuva: weheartit

Joo, tiedän. Hassu valinta. Tai ei oikeastaan. Olen aina tykännyt hyvästä ruuasta. Välillä vähän liikaakin. Vuosien saatossa olen myös tullut siihen tulokseen etten tunne yhtäkään ihmistä, joka suhtautuisi ruokaan pelkästään asiana jota tarvitaan pysyäkseen hengissä. Itsekin palkitsen itseni usein hyvällä ruualla, suklaalla tai jäätelöllä. Toisaalta taas jos on oikein paha mieli hyvä ruoka saattaa toimia myös lohdukkeena. En varmaan ikinä unohda sitä, kuinka äitini teki mulle spagettia (äidin tekemä spagetti on ollut lemppari ruokaani pitkään) kun erosin ekasta poikaystävästäni. Se oli äidiltä aika kivasti tehty.

Kuva: weheartit

Jo lapsena tykkäsin herkutella hyvällä ruualla. En ollut myöskään kovin nirso ruokien suhteen. Eroni siskooni oli tässä suhteessa kuin yöllä ja päivällä. Muistan ihmetelleeni kun siskoni ei suostunut syömään keitosta lainkaan sen lientä. Hei haloo! Sehän on just se paras osa! Tosin, ero siskooni näkyi myös meidän ulkomuodoissa: siskoni oli tikkulaiha ja itse taas aika tukeva. Muistan, että painoni häiritsi itseänikin aika ajoin todella paljon, vaikka olin aina normaalisti kasvukäyrällä. Ehkäpä juuri tuo suuri ero siskooni nähden vaikutti asiaan. Aika ajoin sain myös kuulla painostani siskoltani ja etenkin riitojen yhteydessä hänen oli aika helppoa kommentoida painoani ja ulkomuotoani, kun hän vielä tiesi aiheen olevan minulle arka. Siskon kommentit eivät kuitenkaan tainneet osua koskaan tarpeeksi pahasti, sillä suhteeni ruokaan ei muuttunut. Ruoka oli edelleen hyvää, sitä oli kiva syödä ja olin vanhempieni mukaan "vauvan pyöreä" vielä noin 12-vuotiaanakin. Justiinsa. No, murrosikä ja hurja pituuskasvu tasoittivat pyöreyttäni aika kivasti. Eipä musta ikinä silti tullut mitään tikku-ukkoa, mutta olen ihan kohtuullisen tyytyväinen omissa nahoissani.Ainakin pääsääntöisesti. Eikös se ole aika hyvin kun puhutaan kuitenkin kauniimman sukupuolen edustajista?

Meillä syötiin kotona melko perinteisiä kotiruokia: makaroonilaatikkoa, lihapullia, nakkikeittoa jne. Lemppari ruokani oli jo lapsena spagetti. Aika harvoin meillä oli jotain "herkkuja" ja lauantaisin oli virallinen karkkipäivä, jolloin saatiin ostaa (muistaakseni) 10 markalla karkkia. Jos pakastimessa oli jäätelöä tai kaapeissa muita herkkuja, kysyttiin äidiltä aina erikseen lupa saako näitä syödä. Hesellä taisin olla käynyt tasan kahdesti ennen kuin kyseinen yritys tuli kotipaikkakunnalleni muistaakseni vuonna -97. Sen jälkeen alamäki onkin ollut aika suurta tuon pikaruuan suhteen :) Joskus harvoin mentiin koko porukalla Turkuun hakemaan kebabit Kuningaskebabista eli "kunkusta". Kyseinen yritys kuuluu muuten edelleen perheemme ehdottomiin herkuttelupaikkoihin ja perinne näyttää siirtyneen myös seuraavalla sukupolvelle, sillä veljenpoikani tulevat toisinaan hehkuttamaan: "Me käytiin tänään kunkussa!" Varsinaisissa ravintoloissa ei käyty varmaankaan ikinä. Eipä sillä, että sellaista olisi osannut edes kaivata.

Kesä on ollut aika meille oikeen ruoka-hifistelyn aikaa. Meillä aletaan hehkuttaa uusia perunoita jo vappuna "voi kumpa saisi nyt uusia perunoita ja silliä!" (yök, silliä en muuten syö!). Kesällä, varsinkin mökillä, meillä on yleensä aina uusia perunoita, jotain pihviä tai kanaa tai kalaa ja hyviä salaatteja. Jos mökillä oltaessa sattui satamaan oli ruokalistalla yleensä poikkeuksellisesti makaroonia ja jalostajan lihapullia (klassikko!), koska kukaan ei halunnut lähteä pihalle grillaamaan. Jalostajan lihapulliin yhdistyy aika vahvasti muisto sateen hakkaaman peltikaton äänestä.

Kuva: weheartit

Rakkauteni ruokaan on kaiken kaikkiaan horjumaton. Olen yrittänyt rakastaa ruokaa välillä vähän vähemmän, mutta valitettavasti tässäkään kohtaa en osaa säädellä tunteitani kovinkaan hyvin. Huvittavaa tässä suhteessa on se, että vaikka rakastankin hyvää ruokaa äärettömän paljon, en ole kovinkaan ihmeellinen kokki. Harjoituksen puutetta, sillä laitan loppujen lopuksi aika harvoin ruokaa. Esimerkiksi parisuhteissani ovat miehet olleet enemmänkin niitä, jotka tekevät yhteiset ateriat. Tuskin on myöskään ihan sattumaa, että seurustelukumppanini ovat olleet totaalisia ruoka-hifistelijöitä ja tykänneet hyvästä ruuasta jopa enemmän kuin minä.

Kuva: weheartit

Nyt voisikin sitten alkaa miettiä, että mitäs sitä tänään söisi...

Kodinhengetär

Takana on uskomattoman löysä kotiviikonloppu. Okei. Olin sentään elokuvissa ja yksillä Edisonissa, joten verkkarit piti hylätä muutaman tunnin ajaksi. Käytiin katsomassa siskon ja siskon miehen kanssa Scream 4. Mulla ei ole tapana katsoa kauhua (edes kökköä sellaista) koska mulla on aivan liian vilkas mielikuvitus. En siis ollut mitenkään kovin innoissani leffavalinnasta, mutta päätin kokeilla miten pahasti traumatisoidun näin aikuisena nurkan takaa hyppivistä naamarimurhaajista. Ja kyllä mua vähän kieltämättä jännitti tulla yksin pimeään kotiin, vaikka leffa itsessään oli juonellisesti mielestäni ihan uskomattoman kökkö. Ihmisten silpomista, verta, milloin mistäkin hyökkäävää naamaripäätä ja lopussa leffalle yritetään saada joku suurempi yhteiskunnallinen merkitys toteamalla että kaikki tämä oli vain keinoa tulla kuuluisaksi - koska nykyäänhän ei tarvitse tulla kuuluisaksi tekemällä työtä vaan vain olemalla mukana skandaalissa. Hei come on! Edes pientä yritystä sen leffan juonen kanssa jatkossa, jooko?

Mulla oli myös lauantaina päivällä hetkellisesti niin uskomattoman tylsää, että päätin alkaa leipoa. Mikä siinäkin on, että leipominen sujuu multa paljon paremmin kuin ruuan tekeminen? Käytin samaa reseptiä, jolla tein synttäreilleni näitä valkosuklaamuffinseja. Nyt korvasin vain valkosuklaan pakastimesta löytyneillä mustikoilla. Hieman kuvamateriaalia tuotoksista, koska onnistuin mielestäni molemmilla kerroilla vähintään keskinkertaisesti!

Musikat

Valkosuklaat uunissa

Sunnuntaina heräilin kun isä soitti ja kertoi veljeni poikien tulevan mahdollisesti virpomaan pian. Mahtavaa! Ensinnäkin heräsin täydestä unesta ja en tietenkään ollut varannut mitään herkkuja mahdollisille trulleille. En ollut edes tajunnut että kyseinen päivä olisi viikonloppuna. Noh, lopulta menimme ristiin trullien kanssa, kun itse lähdin käymään pikaisesti siistiytymässä  (ei ole mieletäni reilua tuhota lasten psyykettä näyttäytymällä yöpuvussa ja hiukset likaisena, jokaiseen ilmansuuntaan sojottaen) samalla kun virpojat hakkasivat oveani, jotta täti saataisiin hereille. Heti vessasta palattuani päättelinkin että näin oli päässyt käymään, koska Saku katsoi mua ihmeellisen luimien. Raukka oli tainnut pelästyä hieman :) Kävin hakemassa suklaamunat pojille samalla kun kävin äänestämässä, joten eivät pikkupojat ihan turhaa reissua luokseni tehneet.

Ja koko Suomi tuntuu olevan sekaisin äänestyksen tuloksista. Okei. Kyllähän se vaalitulos itseänikin hieman järkytti. Oma ehdokkaani meni läpi, joten jotain positiivista sentään. Ihan jännityksellä odotan, että mihin suuntaan tää Suomi tästä lähtee. Tuleeko markka takaisin ja silleen :) Aika radikaaleja kommentteja tulee näet välillä sieltä persujen suunnalta, mutta katsotaan nyt miten lähtee todellisuudessa asiat tapahtumaan. Ainahan sitä puhutaan suuria ennen kuin päästään eduskuntaan. Naurettiin eilen koulussa, että eikö voitaisi järjestää myös telkkarin puolelta tuttua pudotusäänestystä? Silleen, että joka viikko eduskunnasta voitaisiin äänestää pois yksi ihminen joka ei tee hommiaan tai muuten touhuaa jotain hämärää. Sehän olisi ihan loistavaa! Ei varmaan olisi torkkupeitoilla paljon käyttöä kun oikeasti pitäisi kokoajan olla skarppina hoitamassa maan asioita :)

Ai niin! Ja lopuksi hehkutusta! Matka Ateenaan varattu! Lähtö on kesäkuussa ja takaisin tullaan juhannus aattona. Loppu juhannus mulla taitaakin mennä kivasti töitä tehdessä, mutta eipä se haittaa. On noita mökkeilyjä jo sen verran tullut koettua, että välillä voi tehdä ihan hyvää olla ihan vaan kotona.

Tästä tulee nyt maratoonipostaus, joten katson parhaaksi lopettaa tämän osalta ja palata asiaan taas pian! Joskos vaikka aktivoituisin ja ottaisin muutamat asukuvatkin...

Se on kevät nyt!

Varmaakin varmempi merkki keväästä on vielä osaksi lumisen maan läpi kasvavat krookukset. Innostuin istuttamaan tuohon pihalleni noita samaisena syksynä, kun tähän kämppään muutin. Päättelin itseni tuntevana ihmisenä, että pimeän talven jälkeen voisi olla piristävää nähdä kauniita kukkia ensimmäiseksi aamulla kouluun tai töihin lähtiessä. Ja oikeassa olin. Viime keväänä kun ensimmäiset kukat alkoivat kukkia olin aivan fiiliksissä ja räpsisin varmaan muistikortillisen verran kuvia. Olin kuin ylpeä äiti. Ja viime syksynä päätin istuttaa vielä muutaman kymmentä kukkaa lisää, jotta kukkaloisto olisi taattu myös tänä keväänä.

Eilen sitten ilokseni havaitsin, että muuten melko kuolleen näköisen nurmikon pinnalla on myös eloa. Monesta kohtaa aurinkoa kohti kasvaa vihreitä lehtiä. Ja tänään päivällä ensimmäiset kukkaset olivat jo auki. Ihanaa! Miten piristävää voikaan olla harmaan kauden jälkeen nähdä kirkkaita värejä. Väriterapiaa parhaimmillaan.

Toinen varma kevään merkki on melko pahaksi kehittymässä oleva flunssani. Vihaan olla kipeänä. Napsisin jo eilen vitamiineja enemmän kuin laki sallii, jos vaikka pystyisin välttämään kipeäksi tulemisen. Töissäkin tyydyin olemaan suuremmaksi osaksi hiljaa, sillä ääni murtui toistuvasti ja kurkkua sattui koko ajan. Huomasin olevani kuin pieni lapsi - kun oloa ei pystynyt helpottamaan millään teki mieli vain alkaa itkeä suoraa huutoa. Ja taas tiedän, ei saisi valittaa kun kyseessä kuitenkin on vain tosiaan ihan tavallinen flunssa, ei sen vakavampaa. Mutta olo on silti melko masentava.

Huomisen ohjelma on oikeastaan melko paljon kiinni siitä millaisella fiiliksellä satun huomenissa heräämään. Koulujuttuja kyllä riittäisi kasapäin, mutta toisaalta olisi täydellistä viettää viikonloppu vain löhöten. Ajatella, että huomenna saa nukkua niin pitkään kuin ikinä vaan jaksaa!

Seuraavaksi taidan siirtyä sohvalle ja ottaa pienimuotoisen Gilmoren tytöt maratoonin. Hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille. Nauttikaa kevään väreistä (niin luonnossa kuin vaatteissakin :)) ja auringosta.

Kesä, ja niin paljon tekemistä!

Ihan mahtavaa! Saatiin liput Helsinkiin, eli kesällä olisi luvassa siis On The Beach ja Rihanna. Malttaa tuskin odottaa, vaikka toisaalta ei haluaisi vielä millään että olisi elokuu - sittenhän kesä on jo ihan kääntymässä syksyyn. Ottaen huomioon että mun syksy alkoi viime vuonna jo 2.8. Tai näin siis päätin, koska en halunnut pilata hyvää kesää ikävillä asioilla, jotka tuolloin tapahtuivat. Sykyyn ikävät asiat taas sopivat paljon paremmin, joten päätöksestähän se vain on kiinni! :)

Rihannan fiilistelyn lisäksi aloin selailemaan koneelta vanhoja valokuvia. Valitettavasti mulla ei VIELÄKÄÄN ole viime vuoden Ruisrock kuvia, koska meillä oli mukana ainoastaan siskoni kamera (järkkäri ei oo kovin kätevä festareille mukaan... Tosin, Helsinkiin sen taidan tänä kesänä raahata!) joten jouduin fiilistelemään ainoastaan vuoden 2009 rokkikuvia. Tai näin oli aluksi. Lopuksi alkoi löytymään arkistosta aikamoisia aarteita. Päätin nyt flunssan pehmittämien aivojen ansiosta jakaa teidän kanssa muutamia ei niin tyypillisä blogivalokuvia. Nauttikaa, jos vain suinkin pystytte!

Tää kuva jaksaa aina naurattaa. Kun lähdettiin alottelemaan iltaa oli ihan kevät
mutta sittempä iski lumisade. Oli hiukan hölmö olo kävellessä baariin. Asu sään mukaan ja silleen!

Miksi jotkut tahtoo aina ottaa tosi "taiteellisia" kuvia?

Musta on olemassa varmaan miljoona tällasta kuvaa? Miksi pitää olla valokuvissa kita ammollaan?

Ruisrock 2009. Onnistunut kuva!

Miksi joka vuosi pitää innostua laivoista ruisrockissa? Ja miksi ne pitää aina kuvata?!?

Hyvä muistutus siitä että festarit ei aina ole pelkkää aurinkoa ja villiä bailausta.
Joskus sataa ja väsyttää! :)))

Miksi pitää ottaa typeriä kuvia lavasta? Miksi?
Tuskin vanhana kiikkustuolissa tällä on mulle mitään merkitystä?
"Kattokaas lapset, tällänen lava oli ruisrockissa 2009!"

Miksi keikalla pitää yrittää ottaa kuvia huonolla kameralla bändistä,
kun jälki on aina tätä luokkaa?

Miksi jotkut on vaan niin hassunhauskoja, vaikka pilaakin mahtavat yritykset
ikuistaa mahtava ilta? (ja tää on melkeen vähiten nolo kuva tältä illalta!)
:'DDD

Tykkään

Tykkään tästä tyylistä:

by Shan S., textile artist/online boutique owner/craft teacher/blogger from osaka

Ihanan tyttömäinen tyyli, eli rakastuin ihan totaalisesti. Itse en kyllä varmaan jaksaisi tarpoa tuollaisissa koroissa koko päivää, vai mahtaako noi oikeasti olla ihan kohtuullisen mukavat? Ei sillä että mukavuus olisi ennenkään ollut tärkein seikka kenkävalinnoissani. Ja tuo hempeä pinkki voisi kyllä motivoida kärsimään söpöyden puolesta! Plussaa kuvan ihanasta taustasta:  taisin ihan vähän huumaantua  noista kirsikkapuun kukista!

Tykkään siitä havainnosta, että jokaisessa näissä postauksessa esitellyistä tyyleistä on ollut tyttö pukeutuneena hameeseen.

Tykkään seuraavasta mielikuvasta (dream with me folks): Lämmin elokuun päivä. Ei pilven hattaraakaan. Lämpöä rapiat +25 astetta, pieni tuulenvire, joka vilvoittaa ja sekoittaa hiukset. Helsingin Hietalahti. Hiekkaa varpaiden alla. Ihmisiä, aurinkoa, hyvää juotavaa ja seuraa. Naurua, laulua, mahtavaa fiilistä. Ja ennen kaikkea: Ella, Salla ja Rihanna! Liput myyntiin huomenna. PAKKO saada liput!

Tykkään siitä, että Ruissi ei tule olemaan ainoa musiikkijuhlailu tänä kesänä. Tai niin. Oonhan mä aina ennenkin kolunnut myös DBTL:n

Tykkään siitä, että äkkiä kesä ei tunnukaan masentavalta (Joo-o. Ollu tässä sellanenkin ajatteluvaihe meneillään...). Ja tykkään myös siitä, että nyt alkaa olla jo ihan sallittavaa puhua kesästä ja suunnitelmista. Kukaan ei pidä hulluna. Niinkuin silloin pidetään, kun esimerkiksi puhuu joulusta puolivuotta etukäteen.

Tykkään viimeisimmistä ostoksistani. Löysin kuin löysinkin keltaiset legginsit. Toki, ne eivät olleet ihan sitä sävyä mitä olisin toivonut löytäväni, mutta silti. Ja myönnetään. Mukaan tarttui myös vihreät.

Tykkään (tuli edellisestä mieleen) siitä, että mulla alkaa työt myös toisessa työpaikassa, joten pian on enemmän rahaa. Jee!

Tykkään tällähetkellä aikasta paljon mun elämästä. Vaikka tänään onkin ollut vähän kurja päivä. Ja vaikka tiskit on taas tiskaamatta. Ja tenttiinkään en oo lukenut. Niin silti!

Vuotta vanhempi - toivottavasti edes hitusen viisaampi

Pahoittelen heti kärkeen yllättävän pitkää hiljaisuutta. Olen ollut laiska blogini suhteen, mutta muuten kylläkin melko tehokas. Viime viikko huipentui siihen kun keskiviikkona oli seminaari, torstaina ruotsin tentti (pliis, pääsisimpä läpi!) ja perjantaina psykologian historian tentti (pliis, pääsisimpä läpi!). Perjantain tentistä kauhealla kiireellä kotiin leipomaan synttärikahveilleni, sitten kiireellä töihin. Muutama tunti unta ja takaisin töihin lauantaina aamulla. Töistä kotiin laittautumaan ja juhlimaan siskon kanssa synttäreitäni.

Synttärit olivat kivat. Oltiin siskon kanssa katsomassa Apulannan keikkaa Caribiassa. Keikka oli hyvä, vaikka itse en kauheasti pystynyt jammailemaan korkeissa koroissani (tosin, mulla oli fiksuna myös sandaalit mukana..) Varsinkin kun jälleen kerran meidät löysi koko keikan suurin känniääliö, joka tuli tönimään mua tieltään, kun tahtoi välttämättä seisomaan juuri MUN eteeni. Ei siinä mitään, enhän mä tätä paikkaa ollu tässä just varannutkaan ennen keikan alkua ja sä rynnisit just vasta baarista ja kovasti haluat tonne eturiviin... PRKL! No joo. Selvittiin keikasta ilman suurempia avautumisia (no pitihän sille rouvalle hiukan avautua takasinkin päin!) ja lähdettiin lampsimaan keskustaan päin. Ja joo. Käveltiin. Mun mielestä matka ei ole todellakaan pitkä, mutta koroissa sipsutteleva siskoni jaksoi kyllä kiroilla matkan pituutta 100m välein. Lopulta koitin sympatisoida ja vaihdon omatkin lipsuni takaisin korkkareihin tasapuolisuuden nimissä. Baarissa myös Ella liittyi joukkoomme ja teki synttäreistäni hieman spesiaalimmat. Ella on paras <3

No mitäs muuta olen tässä ehtinyt tauon aikana tekemään... Tosiaan sunnuntaina heräsin jo joskus 10 aikaan ja siirryin sohvalle koomailemaan. Kampesin itseni ylös joskus neljän aikaan ja aloin suunnata vanhempieni luokse, jossa oli taroitus kahvitella perheen kesken synttäreitäni. Leipomani valkosuklaajuustokakku oli herkkua *nomnom* ja loppujen lopuksi noista valkosuklaamuffineistakin tuli ihan hyviä, vaikka kun kotona maistoin yhtä niin oli ihan äklömakea!

Eilinen päivä olikin sitten aikamoista väsymystä. Koulu alkoi jo kello 8.30 ja koska sunnuntai venyi aika pitkälle, harrastin melko lahjakkaasti talviurheilua seminaarissa (niin, siis pilkkimistä, jos joku ei tajunnut...) Koulusta suuntasin pikavisiitille Myllyyn hakemaan Sakulle raksuja (hahah, eläinkaupassa ei ollu Sakun naksuja niin ostin sille sitten laihdutusnaksuja. Poika tulee kesäkuntoon!) ja katsastamaan Myllyyn tulleen Cubuksen ja Gina Tricotin. Gina oli ihanan selkeä ja tilava, kun on tottunut Turun Ginaan, joka taas aina jaksaa ahdistaa ahtaudellaan. Molemmat vaateliikkeet olivat mieleiset ja jotain pientä kivaa tarttui matkaan molemmista. Esittelen juttuja sitten myöhemmin.

Ja tämä päivä onkin oikeastaan täyttynyt kahdesta asiasta: koulusta ja käsilaukkujen kuolaamisesta. Tahtoo uusia laukkuja. Pari hyvää vaihtoehtoa on jo mielessä, mutta katsotaan antaako kukkaro periksi. Matkaakin kun pitäisi alkaa tässä pikkuhiljaa varailemaan.

Mutta nyt tämä lähtee syömään himoitsemaansa pitsaa ja ottamaan sen jälkeen nokoset. Ilta meneekin mukavasti töitä tehdessä. Palailemisiin!

And who am I? That's one secret I'll never tell ...

No niin, päivä 1.

Elikkä. Olen Salla. Vielä muutaman päivän 22 vuotta vanha. Asun Turun kupeessa pikkuisella paikkakunnalla, mutta opintojen takia Turkua voisi melkeinpä kutsua toiseksi kodikseni. Opiskelen siis Turun yliopistossa psykologiaa ja opintoja on takana nyt kolmisen vuotta. Koulun ohessa teen myös töitä kahdessa eri firmassa.

Saman katon alla kanssani asuu noin 5 vuotias poikakissa Saku. Hän on aikamoinen tapaus kaiken kaikkiaan. Saku muutti luokseni viime marraskuussa, kun entinen omistaja ei enää ikänsä vuoksi pystynyt huolehtimaan Sakusta. Poika oli joutua piikille, mutta päätyi onneksi mun luokse. Saku oli ja on välillä vieläkin todella arka, mutta me tullaan hyvin jo keskenämme toimeen. Vieraita Saku pelkää jonkin verran, mutta yleensä uteliaisuus voittaa ja pian jo kehrätäänkin vieraan sylissä.

Olen asunut omillani nyt muutaman vuoden. Muutin tähän kämppään suoraan vanhempieni luota, joten tähän mennessä olen asunut vain kahdessa osoitteessa. Jos ei lasketa entisten seurustelukumppanien nurkissa elelemistä :) Yksin asuminen on oikeastaan kivaa ja olenkin välillä miettinyt että olisiko musta edes asumaan kenenkään muun kanssa. Valitettavasti turhaudun kaikkein rakkaimpiinkin ihmisiin välillä todella pahasti ja  kaipaan omaa tilaa ja rauhaani.

Jos mun pitäisi kuvailla persoonaani yhdella sanalla se luultavasti olisi ailahteleva. Tai tunteellinen. Jompikumpi. Tunteet on mulle iso juttu. Ei sillä, että mä 24/7 haluaisin keskustella tunteista, mutta siis. Olen sellainen fiilis ihminen. Mulla saattaa äkkiä olla vaan todella paska fiilis ja sit taas kymmenen minuutin päästä se fiilis on mennyt ohi. Ja ei, mua ei oo diagnosoitu. Elän toivossa että jatkuva psykologien kanssa hengailu tuottaisi joskus tulosta :)

Mulle tärkeitä asioita elämässä on perhe, ystävät, matkustelu, elämästä nauttiminen (kyllä, juurikin ne elämän pienet ja suuret ilot!), rakkaus, hyvä ruoka, nauraminen (joskus myös itkeminen), kesä, elokuvat.... Voisin jatkaa aika pitkään. Elämässä parasta on sellaset täydelliset hetket. Jolloin melkein toivoisi et aika vaan pysähtyisi. Valitettavasti elämässä todellisuutta usein on juurikin se, että kaahaa eteenpäin ehtiäkseen seuraavaan paikkaan. Onneksi on kesä, joka yleensä hiukan pysäyttää ja antaa aikaa hengittää.

Meidän perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi mun kaksi isoveljeä, yksi isosisko ja pikkuveljeni. Me ollaan synnytty aika isolla ikähaarukalla, joten mun isoveljet on jo yli kolmekymmentä, naimisissa ja lapsia, kun taas mun pikkuveli on vasta lukiossa. Mun isosisko on yksi mun parhaista kavereistani, vaikka meillä toisinaan onkin sellainen aika perinteinen sisarussuhde. Välillä tapellaan ja huudetaan oikeen kunnolla, onneksi aika harvoin kuitenkin. Sisko on sellanen ihminen, joka tuntee mut lähes läpikotaisin. Välillä se ärsyttää.

Blogin kirjoittamisen aloitin, koska huomasin viettäväni paljon aikaa koneella tehden yhtään mitään. Lisäksi kirjoittaminen on ollut mulle aina luonnollinen tapa ilmaista itseäni ja vaikkei tää blogi olekkaan pääsääntöisesti muuta kuin tervettä hömppää, koen mä saavani kirjoittamisesta silti paljon. Viimeinen puoli vuotta on ollut mulle monestakin syystä aika raskas, joten hömppääminen tekee mulle oikeinkin hyvää.

XOXO,
Salla

Tosi omaperäistä - not!

Olen ihan kamala ideavaras. Enkä edes häpeile myöntää. Bongasin vuorostani Don't be fussy blogista hauskan haasteen, jossa pääsee kivasti kertomaan omasta elämästään. Ja koska olen vielä blogini alkutaipaleella on mielestäni hyvä kertoa itsestään mahdollisimman laajasti. No, sensuroin mä aika paljon ihan vaan säälistä teitä kohtaan. Mun pääni sisällä on välillä aikamoinen viidakko.

Myönnän että tähän postaukseen on myös toinen syy - olen seuraavat pari viikkoa melko kiireinen. Näin ollen mulla on aina varalla ainakin yksi idea josta kirjoittaa tänne. Eli tekstiä tulee kaikesta kiireestä huolimatta. Kivaa, eikös joo?

Tässä siis ohjeet haasteeseen. Toivottavaa olisi, että muut tekee perässä! :)

Päivä 1- Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Hymyhuulet huomataan

Huulikiilto:Onyx lustre, sävy wine lustre.Luomiväri: Onyx lustre, sävy onyx quartz.
Huulipunat: Red ja Kiked up coral

 Sain viikonloppuna pomoltani viestin että tilaamani Avonit ovat saapueet. Maanantain pelastukseksi kävin koulumatkalla hakemassa paketin. Jee! Eikö ole mahtavaa että jo työpaikalla ollessasi voit tuhlata tulevan palkkasi tilaamalla pomoltasi meikkejä? Omasta mielestäni on, sillä hetkellisen mielenhäiriön aikana onnistuin tilaamaan kaksi huulipunaa, yhden huulikiillon ja luomiväripaletin. Ja siis tämä tilaus oli jo se typistetty versio. Olisin löytänyt kysesestä vihkosesta vaikka mitä ihanaa.

No harmittaako että pistin parikymppiä meikkeihin? Ei todellakaan. Ensinnäkään, parikymppiä (muistaakseni 25 euroa) ei ole mielestäni niin kovin suuri summa tälläisesta kasasta meikkejä. Ja toiseksi: ostokseni olivat oikeinkin onnistuneita. Rakastuin tuohon tummempaan kirkuvan punaiseen huulipunaan, vaikka vieläkin hiukan mietin kehtaanko lähteä se huulillani mihinkään. Meikkaan yleensä melko hillitysti ja silloin kun teen vahvemman meikin, teen sen silmien osalta. Yleensä sipaisen huulille vain huulirasvaa tai jotain melko väritöntä huulikiiltoa. Joten punahuulet tulevat olemaan aika radikaali muutos.

Toinen rakkauden kohde tilauksessani oli tuo huulikiilto. Erittäin jännän näköinen sellainen. Putkilossa on tosiaan kolmea eri väriä jotka sitten sekoittuvat tuohon siveltimeen hieman epätasaisesti. Täytyy perehtyä hieman tuon käyttöön. Onkohan tuossa mahdollista annostella eri värejä sorkkimalla tuonne putkiloon eri tavalla? Hmmm... Täytyypä kokeilla. Huulikiiltokin on melko tummaa sävyä, mutta näytti kyllä omaan silmääni todella kivalta kun aikaisemmin testailin.

Tämän postauksen myötä hauskaa alkanutta viikkoa kaikille! Tämä käpertyy nyt sohvalle parantelemaan päänsärkyä ja katsomaan neloselta 20.00 alkavaa Saimin Enkelit sarjaa. Siis sen sijaan että lukisi niihin kahteen tenttiin jotka mulla on tällä viikolla tai valmistautuisin seminaariin, joka myös on tällä viikolla. Prioriteetit kuntoon! :)

Ps. Miten musta tuntuu että kerrankin onnistuin pienellä vaivalla saamaan oikeasti hyvän blogikuvan!

Ainahan se on mielessä...

Loma. Ulkomailla. Kauhea matkakuume!
 

weheartit.com

Ollaan koulukavereiden kanssa puhuttu nyt melkein vuosi, että lähdettäisiin kesällä kiertelemään Italiaa. Tarkoitus oli suunnistaa ensin pohjoiseen ja tutustua Italian järvimaisemaan, jonka jälkeen tutustuttaisiin Venetsiaan ja Roomaan. Nyt ollaan kuitenkin laskeskeltu eurojamme yhteen ja todettu, että tuollainen reissu saattaisi olla hiukan liian kallis opiskelijoille. Italia ei ole kovinkaan halpa maa ja lisäksi rahaa kuluisi huimasti liikkumiseen paikasta toiseen.

Viime vuonna suuntasimme opiskelijakaverini kanssa Barceloonaan ja reissu oli aivan mahtava! Barcelonassa yhdistyy ihanasti rantaloma ja kaupunkiloma. Lisäksi nähtävää riittää yllin kyllin. Ja kun vielä lennettiin huippuhalvalla wizzairilla, säästettiin iso summa. Lennettiin tuolloin Turusta Gdanskiin, jossa yövyttiin mennen tullen yksi yö. Paluumatkalla jäi kivasti aikaa piipahtaa katsastamassa Gdanskin keskustaa ja tehdä hiukan ostoksia. Toivoisinkin tulevalta lomalta jotain hieman samankaltaista. Paljon uusia kokemuksia, mutta mieluiten niin että loppuvuonnakin olisi varaa syödä.

Ja nyt ollaan ehkä löydetty täydellinen matkakohde! Ateena! Ihana historiallinen kaupunki, jossa varmasti riittää nähtävää ja koettavaa. Lisäksi rantalöhöilyyn on mahdollisuus ja mikä tärkeintä - hyvät shoppailumahdollisuudet (ainakin pikaisen netin selailun mukaan vaatteet ovat halpoja!). Lämpöäkin pitäisi riittää, sillä kesällä lämpömittari nousee jopa yli +30. Ainoa miinus on Ateenan huono ilmanlaatu, mutta kai sekin on sitten vaan koettava.

weheartit.com

Olen ottanut tavoitteeksi, että matkustan joka vuosi ainakin yhteen uuteen maahan. Toistaiseksi olen nyt vieraillut seuraavissa maissa: Ruotsi, Viro, Espanja (manner ja Kanarian saaret), Kroatia ja USA. Kreikka täydentäisi kivasti tuota listaa. Eipä silti, niin tekisi kyllä Italiakin. Mutta ehkäpä sitten ensi vuonna sinne.

Löytyykö matkasuunnitelmia kesälle vai oletko niitä ihmisiä joiden mielestä kesä kuuluu viettää Suomessa? Entä millainen on teidän unelma lomanne?

Tykkään

Tykkään tästä tyylistä. Tää on taas niitä asukokonaisuuksia, joista ei ensimmäisellä eikä toisellakaan vilkaisulla pysty päättämään, rakastaako asua vai vihaako sitä. Itse päädyin kolmannella katselukerralla rakkauden puolelle. Siis ihanan tyttömäinen ja silti samalla jotenkin seksikäs.

ANE G., 20 year old student from Norway, lookbook.nu

Tykkään siitä, että on jo 1.4 ja aprillipäivä. Toistaiseksi mua ei ole onnistuttu huijaamaan kuin vasta kerran. Kai. Tykkään tästä myös siksi, että väistämättä kohta on pakko jo tulla kevät. Tai muuten voi juhannuksenakin pitää juotavat kylmänä tökkäämällä ne lumihankeen...

Tykkään että sain tänään väsymyksen kourissa kaupassa jonkun ihme itseni hemmottelukohtauksen ja ostin ihania makukahveja, tulppaaneita, suklaata, karkkia ja vaikka mitä hyvää ruokaa. Kyllä sitä pitää itseään voida hemmotella, varsinkin kun on niin kauhee stressi muuten kaikista kouluhommista. Edes jotain kivaa siis.

Tykkään sarkastisessa mielessä siitä, että kun eilen poistin sinisen kynsilakan kynsistä, jäivät kynnet aivan sinisiksi. H&M:n laatulakka oli sitten mennyt ja imeytynyt jotenkin mystisesti mun kynsiini. Noh. Onneksi tää Lumenen vihreä lakka peittää mun hitaan muodonmuutokseni smurffiksi.

Tykkään siitä, että on enää viikko jäljellä koulupiinaa. Tai viikon päästä toivottavasti on pahin stressi ohi. Tai sitten ei. Mut ainakin elän tällaisessa illuusiossa! :)

Tykkään siitä, että mulla on maailman vilkkain mielikuvitus. On niin paljon hauskempaa seikkailla mielikuvitusmaailmassa kun keskittyä Vygotskin ajatusmaailmaan.

Tykkään ajatuksesta, että mun pitkäaikainen haaveeni ehkä pian toteutuu. Isolla ehkällä, eli ei hehkuteta liikaa vielä. :)

Tykkään youtube-hitistä, jossa kaksospojat käy selkeästi värikästä keskustelua. Tykkäsin myös kun tulkittiin siskon kanssa, et mistä pojat puhuu.