Suklaata... Mmmm

Pakko myöntää että vielä tähän päivään mennessä ei ole tullut vastaan suklaata, joka olisi mielestäni pahaa. Syön jopa leivontaan tarkoitettua taloussuklaata mielelläni! Lasi kylmää maitoa kyytipojaksi ja makunautinto on täydellinen.

Luultavasti juurikin tästä syystä siskoni hemmotteli minua jouluna käärimällä pakettiin Dermosilin tumma suklaa vartalovoin. Juuri tähän vuodenaikaan vartalovoita todella tarvitaan, sillä ihoni on kuiva korppu eikä treenaamisen aiheuttama tiheä suihkussa käynti ainakaan yhtään auta asiaa. Tunnustan myös olevani laiska rasvailija, mutta kyseisen tuotteen ansiosta olen hieman motivoituneempi pitämään ihostani huolta. Kukapa ei haluaisi tuoksua suklaalta?

Kuva täältä. Dermosil vartalovoi tumma suklaa 7,50€

Dermosilin sivuilla tuotteen tuoksua kuvaillaan pehmeän suklaiseksi, mutta itselläni tulee tuoksusta mieleen välittömästi suklaakeksit.

Vielä en ole varmistanut lisääkö jatkuva suklaalta tuoksuminen myös suklaan kulutusta suun kautta, mutta yksi asia on varmaa: olen totaalisen koukuttunut kyseiseen vartalovoihin! Mitkä ovat teidän lemppareitanne?

Työt ei tekemällä lopu

Työntäyteinen viikonloppu takana. Jalat ja selkä kiittää kaikesta seisomisesta vinolla lattialla. Nyt olisi kunnon hieronta tervetullut. Vapaaehtoisia?

Viikonloppuun mahtui onneksi kyllä muutakin kuin pelkästään töitä. Lauantaina kävin vuokraamassa Mr. Nobodyn, joka yllätti positiivisesti kiemuraisella tarinankerronnalla. Koko leffan ajan pelkäsin, että lopussa ei tulekkaan jonkinlaista summaamista juonesta, mutta onneksi näin ei ollut. Myös Jared Leto oli positiivinen yllätys näyttelijänä, sillä en ole juurikaan hänen aikaisempia töitään nähnyt.

Lauantai jatkui paikallisessa pubissa, johon kaverini ylipuhui minut lähtemään. Paikalle oli raahautunut esiintymään myös Janne Hurme, joka ehkä muistetaan parhaiten biiseistä "kirje" ja "tinasormus". Istuttiin kuuntelemassa musiikkia, juteltiin, juotiin muutamat ja pelailtiin pelejä. Hauskaa, rentoa ja kohtuu aivotonta. Juuri sellaista mitä pitkän työpäivän jälkeen kaipaakin!

Sunnuntai on sujunut jälleen töitä tehden ja perheen parissa. Kävin sunnuntaiseen tapaan vanhempieni luona kahvilla muiden sisarusteni kanssa. Mutta ehdoton sunnuntain helmi alkaa juurikin näillä näppäimillä: Pretty Women. Yksi ehdottomista elokuvasuosikeistani, vaikka vähän hömppämäinen onkin. Richard Geren ja Julia Robertsin kemiat pelaavat yhteen uskomattoman hyvin joten pakkohan sitä on jälleen telkun eteen liimautua! Karkkipussin ja nenäliinapaketin kanssa tietenkin.

Kuva: weheartit.com

Sataa sataa ropisee...

Nimittäin paketteja. Parisen päivää sitten saapui paketti Gina Tricotista. Tänään hain H&M:n paketin. Ja juuri kun tulin suihkusta, soitti kuljetusfirman mies (kohtuu söpö sellainen), että seisoo oveni takana Asoksen paketin kanssa. Toivuttuani alkujärkytyksestä ja naurettuani muutamaan otteeseen melko makeasti, oli pakko aloittaa sovitus ja peilailu. Ja voi sitä huuman määrää. Kaikki vaatteet oli vaan NIIN ihania. Ja kootkin olivat osuneet oikeaan, eli ei tarvinnut mihinkään palautusrumbaan alkaa. Alkuun epäilin tilaamani pitsimekkoa, mutta laitettuani korkkarit jalkaan ja pyörähdeltyäni hetken, olin aivan huumassa. Tulisipa jo kesä, niin saisin nuo vaatteet käyttöön.

H&M:n puukengät, joista aikaisemmin juttelin, tulivat myös. Olivat mielestäni kivat ja tuntuivat jalassa hyviltä. Tosin asettuivat jalkaan aluksi hieman hassusti, joten pohdin edelleen otanko nuo vai lähetänkö takaisin. Samaa pohdintaa harrastan tilaamani hameen kohdalla... Katsotaan miten käy.

Olin hieman laiska, enkä jaksanut ryhtyä mihinkään valokuvaussessioon, mutta esittelen pikaisesti kuvan kera yhden Asokselta tulleen helmen. Tarkoitus oli tilata "aikuismainen käsilaukku" jota voisin käyttää koulussa, eli tilavakin laukun tulisi olla. Pikkuinen lipsahdun kuitenkin tapahtui tuon sanan aikuinen kohdalla, sillä päädyin tilaamaan Paul's Boutiquen ihanan sinisen "Exclusive to ASOS Limited Edition Diamond Large Twister" laukun. Kyseinen laukku on nähty keikkumassa aikaisemmin myös Paris Hiltonin olkapäällä, joten tosiaan, hyvästit sille sanalle aikuismainen. Mutta laukku itsessään on aivan ihastuttava. Sininen väri on hillitty, mutta silti mukava piristysruiske tyypillisten laukkuvärien rinnalla.

Kuva: http://www.starstyleinc.com

Tämän seurakunnan läsnä ollessa...

... Asetan itseni virallisesti shoppailukieltoon. Kielto tulee pysymään voimassa ainakin seuraavaan palkkaan saakka, toivottavasti jopa pidempään. Jaa että miksikö?

Tiedättekö mikä on maailman suurin vale? Se, että menee vaatekauppaan vain katselemaan vaatteita. Ei, korjaan. Se ei ole suurin vale, vaan se, että menee sovituskoppiin vaatepinon kanssa ja vannoo ettei osta mitään. Siinä valehtelee jo itselleenkin. Ja jotenkin siihen valheeseen uskoo itsekkin, vaikka pieni järjen ääni koittaa piipittää että tämä on niin monesti nähty, kyllä sä tiedät miten tässä käy. Ja kun sitten ensimmäinen kiva vaate sujahtaa päälle, alkaa alahuulen purenta. "Ei kai se nyt haittaa jos ostan yhden paidan...Ja noi housut. Ne istuu niin kivasti. Ja siis noita jumppahousuja mä tulin hakemaan, eli ne on pakko saada!". Noh, näillä aatoksilla varustettuna poistun ensimmäisestä liikkeestä. Pankkitilin tuho ei vielä tässä vaiheessa ollut kovin suurta, mutta sitten.

Astu seuraavaan liikkeeseen ja kaikki ympärillä hämärtyy. Näen vain yhden asian. Täydellinen takki. Se suorastaan huutaa minua luokseen. Ja pakkohan sitä on kokeilla. Peilailen hetken ja laitan takin takaisin vaatepuulle. Voisin itkeä. Päivä on pilalla. Takki on täydellinen ja näyttää ihanalta päälläni. ÄÄÄH!! Poistun suunnilleen juosten kaupasta. Ja palaan bumerangina takaisin. Jos koittaisin sitä vielä kerran. Eihän se vielä mitään tarkoita. Tässä vaiheessa myyjäkin tulee jo tervehtimään ja luultavasti ihmettelee miksi suunnilleen väännän itkua hänelle päin naamaa. Hänkin ihastelee takkia ja sen pirteää väriä ja kertoo takkien menevän nopealla tahdilla. Sävähdän. En voi ajatella että joku muu käyttäisi MINUN takkiani. Sehän on kuin mulle tehty! Tuskailen vielä hetken, kunnes myönnyn. Ei tämä maailmaa kaada, uskottelen itselleni. Mitä siitä, että minulle on maailmalla matkalla Asoksen paketti, jossa myös odottaa keltainen takki. Onhan ne vähän erilaisia kuitenkin... Uskooko kukaan juttuihini? Nimittäin en usko minäkään...

Kassan kautta kotiin ja vielä eläinkaupausta hakemaan Sakulle naksuja, niitä kun alunperin tulinkin hakemaan. Ja konkurssi on valmis. Onneksi pääsee illaksi töihin turvaan, niin ei voi ostella mitään!

Takki: Vila 74,95

   

Onkohan tää periytyvää?

Kun muistelen lapsuuttani ja mummiani, mieleen tulee heti yksi asia: värikkäät korkokengät. Tänään mummin luona vieraillessani vei hän minut vaatekaapilleen ja otti esiin useita isoja pahvilaatikoita, jotka olivat täpötäynnä korkokenkiä. Usean parin kohdalla hän toteaa: "ai niin mulla on tälläisetkin." En voinut muuta kuin katsoa huvittuneesti omaa äitiäni ja todeta: tämä kulkee selkeästi geeneissä.

Ai miksi olin niin huvittunut? No koska aamulla herätessäni olin päättänyt tehdä inventaarion korkkareistani ja samassa hiukan kuvata kenkiäni tänne muidenkin iloksi. Ja pakko myöntää, että omasta kenkäkaapista löytyi myös muutama pari, joiden olemassa oloa en edes muistanut... Tässä päivän kuvasaldoa.

Seppälästä ostetut liilat korkkarit. Näihin löytyy myös yhteensopiva laukku.

Viime kesänä Barcelonan reissulta Bershkasta ostetut KORKEAT korot

Uusin korkkarihankinta Spirit Storesta

Gdanskin  New Yorkerista löydetyt toistaiseksi käyttämättömät söpöläiset

Seppälän tuotantoa. Löytyy myös näihin yhteensopiva kirjekuorilaukku

Veljeni rippijuhlii Biancosta ostetut korkkarit

Rakkaimmat korkkarit ikinä. Valitettavasti alkavat olla myös sen näköiset, että käytetty on

Biancosta kaverin häihin ostetut korkkarit

Valokuvausta seuraamaan saapui myös uteliasta yleisöä...

...joka todella ihmetteli, mitä ihmettä täällä taas oikein tapahtuu?!?

Uusi viikko, samat kujeet

Neule ja paita: H&M

Harmaa pipo: Äitini käsialaa (lämmittää kivasti näilläkin pakkasilla!)

Takki: Cruel Age, mustat saapikkaat:Spirit Store, laukku: H&M

 Tässä hiukan tän päivän asukokonaisuutta. Suurin osa vaatteista on löytynyt kaapista jo pidemmän aikaa, mutta  kuuluvat ehdottomasti omiin suosikki vaatteisiini. Erityisen rakkaita ovat nuo mustat saapikkaat ja tuo musta villakangastakki. Muistaakseni taisin tuon takin oston yhteydessä hehkuttaa meneväni sen kanssa jopa naimisiin. Rakastuin siihen kirjaimellisesti ensi silmäyksellä, sillä en ollut aikaisemmin törmännyt vastaavanlaiseen leikkaukseen. Perhepiirissä olenkin saanut kuulla muistuttavani Maija Poppasta kyseisen takin ja mustien saappaitteni kanssa. Mutta aivan sama, tämä rakkaus ei solvaamalla sammu!

Taisinpa muuten löytää tänään myös hyvän paikan kuvata vaatteita: nimittäin terassini. Tosin, tänään oli vähän turhan kylmä päivä kuvailla sisävaatteita, koska pakkasta oli aamulla tosiaan ainakin -20. Missä se kevät ja kesä oikein viipyy! Kaipaan jo polttavasti aikaa, jolloin voin kulkea ilman sukkia...

Laiska sunnuntai ja totaalinen lipsahdus...

kuva: weheartit.com

Okei. Tiedän, että viimeisen 24 tunnin aikana olen avautunut jo kertaalleen siitä, etten saisi ostella lisää vaatteita netistä. Mutta. Sorruin taas. Ihan totaalisesti. Lumouduin Asosin (taipuuko se noin?) sivuilla ihaniin kevään ja kesän uutuuksiin ja pakkohan sitä oli tilaus pistää menemään. Tosin, tilauksen loppusumman ei olisi varmastikaan tarvinnut olla noin muhkea, mutta minkäs teet. Päätin sitten, että tämä on lahja (tai ainakin osa sitä) itseltäni itselleni kandityön valmistumisesta. Ja ketä sitä sitten hemmottelisi, jollei itseään? No, paketissa tännepäin on tulossa nyt siis ainakin uusi takki, laukku ja muutama mekko, joista tosin toinen taitaa olla sen verran lyhyt, että saattaa mennä itselläni lähinnä paitana, mutta joka tapauksessa. Pistän kuvia sitten kun ihanuuden ovat saapuneet.
Muuten sunnuntai on sujunut ihanan laiskasti. Aamupäivän vain makoilin sohvalla Saku vatsan päällä, hörppisin kahvia ja parantelin päänsärkyä (ei, ei ollut edes itse aiheutettua!). Iltapäivällä raahauduin salille sulattelemaan viikonlopun herkkuja, mutta päänsäryn vuoksi loppujenlopuksi laiskottelin pumpissa takarivissä melko alitehoisesti liikkuen...Noh, yritys hyvä kymmenen. Viikonloppu on hurahtanut ohi taas ihan liian nopeasti, mutta onneksi sentään ensiviikko jatkuu puolitehoisena/tehottomana, koska koulusta on opetuksesta vapaa viikko. Töihinkin raahaudun vain neljänä päivänä, eli jää hyvin aikaa kahlata lävitse kasaantuvia ruotsin tehtäviä. Hiphei!

Totaalinen repsahtaminen

Muistaakseni tasan vuosi sitten tein tämän saman virheen kuin nytkin: illalla netissä surffaillessa tuli eksyttyä yhteen jos toiseenkin nettikauppaan. Pitäisi ehkä olla jo tähän mennessä oppinut että se tarkoittaa vain yhtä asiaa - rahaa tulee menemään ja paljon. Viime vuonna nettishoppailuputki katkesi, kun tilasin muutamaan otteeseen vaatteita, jotka sitten postista saapuessaan eivät olleetkaan yhtään niin kivoja kuin olin odottanut. Pettymyksen katkera kalkki sai nettiostelun loppumaan, mutta ilmeisesti harmitus on ehtinyt jo unohtua, sillä hiihtolomaviikon kunniaksi postista saapuu parikin pakettia nimelläni varustettuna.

Eniten odotan H&M:n puukenkiä, vaikka pitkään pohdinkin tilaanko noita laisinkaan. Monen muun tapaan näet itsekkn odottelen innolla H&M:n ja Sweedish Hasbeensin yhteistyön tuloksena syntynyttä kenkämallistoa markkinoille, enkä halua satsata moniin samanhenkisiin kenkiin - raha ja säilytystila tulevat valitettavasti vastaan tässäkin, enkä saa kaikkia kenkiä hankittua vaikka tahtoisinkin.Mutta kun näen itseni jo kesällä kulkemassa letkeästi kyseiset kengät jalassani, niin mitä muuta voin tehdä kuin siirtää kyseiset kengät kiltisti ostoskoriin ja kassalle?

Raportoin ensiviikolla tarkemmin miten nettishoppailu tälläkertaa sujui!

H&M:n puukengät 39,95 http://shop.hm.com/fi/start

Ihanat kiharat

etOlen aina ollut huono laittamaan hiuksiani yhtään mihinkään muotoon. Todisteena tästä itselläni on mutama valokuva, jotka (luojan kiitos!) on otettu vuosia sitten, kun päätin leikkauttaa hiukseni malliin, joka vaati laittoa hiukan enemmän kuin pelkän pikaisen harjaamisen aamulla. Näytän valokuvissa suunnilleen siltä, että olisin
a) karannut 70-luvulta tai
b) tökännyt haarukan pistorasiaan

Olen taas kasvattanut pidemmät hiukset ja kieltämättä rrrrrakastan pitkää liehulettiäni! Pelkkä harjaus aamulla riittää usein, toisinaan jaksan vaivaantua suoristusrautaakin hiuksilleni näyttämään. Silti, salainen haaveeni on aina ollut omistaa kiharat hiukset. Ihanat kiharat. Sellaiset täydellisen huolettomat laineet. Mutta koska olen tavattoman huono laittamaan hiuksiani, joudun aina vaivaamaan jotakuta, jos haluan hiuksiini jotain spesiaalia. Ja koska asun tällähetkellä kissan kanssa, jolta peukalo-ote kihartimeen ei oikein luonnista, ei apua hiusten laittoon ole luvassa.

Mutta dadaa! Ratkaisu on löytynyt! Selailin tässä jokin aika sitten yhtä lempiblogiani (Nelliinan vaatehuone) ja bongasin hänen ylistyksensä eräästä kihartimesta. Kirjoitin nimen ylös ja suuntasin kohti Anttilaa ja siellä se oli hyllyssä.  Remington Pearl Wand. Koska hintakin oli opiskelijaystävällinen lähti kyseinen kiharrin matkaani. Kieltämättä kotona mietin, että onkohan tässä nyt edessä se tavallinen "verta, hikeä ja kyyneliä" hiustenlaittosessio, mutta yllätyin todella positiivisesti. Kiharrin kuumenee ensinnäkin todella kuumaksi, joten kihartaminen on nopeaa eikä yhden hiustupsun kanssa tarvitse tapella 10 minuuttia. Lisäksi kihartimessa ei ole laisinkaan sitä ärsyttävää klipsiä, joka jättää paitsi jäljen kiharoihin, aiheuttaa myös hiusten takertumista ja yleisesti vaan ärsytystä, ainakin allekirjoittaneessa! Mielestäni lopputulos on myös kihartimen mallin ansiosta miellyttävämpi, koska sauva kapenee loppua kohden.

Koko kiharrusprosessiin meni suunnilleen 15 minuuttia, joka on minulle suunnilleen sama kuin juoksisin maratoonin tunnissa. Jälki ei ehkä näin ekalla kerralla ollut mikään täydellisin, mutta itse kyllä viihdyin kiharapilvessäni mainiosti. Kiharat kestivät hyvin yön yli ja aamulla korjailin vain muutamaa hiussuortuvaa ennen kouluun lähtöä. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen ostokseeni ja lupaan ja vannon, ettei käyttökerta jäänyt tähän yhteen (niinkuin kävi toiselle kihartimelleni, joka nyt joutaisi romukoppaan...)

Tässäpä kuva kiharapilvestäni. Kuvanlaatu on taas kerran kyllä niin hyvä, että melkein itkettää...

Hyvää ystävänpäivää!

Ystävänpäivän kunniaksi tälläinen oikein rakkautta tihkuva kuva. (Voisiko toi kissa oikeesti näyttää yhtään enempää siltä, että sitä ottaa aivoon?)

Sisustusvimma!

Olen asunut asunnossani nyt lähes kaksi vuotta, mutta sisustaminen on edelleen kesken. Yleensä itselläni iskee tarve uudistaa sisustusta syksyllä, kun elämä siirtyy ulkoa sisätiloihin, mutta nyt yllätän itseni toistuvasti miettimästä kämppäni uudistamista. Hämmentävää!

Toisaalta tiedän myös, että syynä tähän on se, että kun Saku muutti saman katon alle, olen joutunut tinkimään myös sisustuksesta. Ensinnäkin lähdetään siitä, että kissankarvaa on kaikkialla. Siis kaikkialla. Myös paikoissa, joissa kissa itse ei edes liiku. Olen myös takavarikoinut rakkaan lankamattoni, joka aikoinaan oli eteiseni helmi, makuuhuoneeseeni. Samalla koko makuuhuoneen musta-valko idea otti  kovan kolahduksen - lankamatto kun on punainen. Olen myös siirtänyt suurimman osan viherkasveista makuuhuoneeseen ensiksikin siksi, että makuuhuone saa enemmän valoa talvella ja toiseksi jottein Saku jyrsisi kaikkien kukkien lehtiä. Eli varsinaiseen elintilaani jää väriä huomattavasti vähemmän kuin ennen. Myönnän eläväni melkoisessa "hallitussa kaaoksessa" sillä esimerkiksi keittiön pöytäni on tyypillisesti peittynyt erilaisten koulukirjojen ja paperien alle. Ongelmana on, että kunnollista säilytystilaa, josta paperit olisi helppo noukkia tarvittaessa, ei juurikaan ole. Onneksi ongelmiini on ratkaisu!

Ja ratkausin nimi on Ikea. Kaikkien opiskelijahinnoilla sisustavien ihmisten paratiisi ja (ilmeisesti) kaikkien huonekaluja kokoavien miesten helvetti. Täytyy selkeästi poiketa tässä piakkoin ostoksille ja virkistää asunnon ilmettä. Ja ehkäpä uskallan piakkoin myös palauttaa lankamaton omalle paikalleen eteiseen, vaikka tiedänkin, että seurauksena on luultavasti punaisen langan vaihtuminen mustaan ja valkeaan kissankarvaan...

Makuuhuone ajalta ennen Sakua. Ja kuvahan voisi melkeinpä olla Ikean mainos! :)

Must on tullut urheiluhullu

Niimpä. Kuka olisi uskonut? En minä ainakaan! Satunnainen lenkkeilijä raahautuu salille nykyään ainakin kolmesti viikossa. Ja nyt kun ostin kuukauden verran rajattomasti ohjattuja tunteja, olen innoissani menossa jumppailemaan lähes joka ilta! Ja ensimmäistä kertaa urheiluharrastukseni syynä ei ole se, että pääsen ostelemaan kivoja urheiluvaatteita (mutta toki sekin on mukava bonus).

Kaikkihan sai alkunsa siitä, kun naapurikunnassa avasi ovensa uusi kuntosaliketju Liikuntakeskus kuntoileville. Päätin hankkia salille jäsenyyden, jolloin tunnit tulevat hieman halvemmiksi. Ajattelin jäsenyyden myös motivoivan itseäni liikkumaan enemmän, melkoinen sohvaperuna kun olen :) Jäsenyyden myötä sain myös kahden viikon ilmaisen tutustumisjakson salille ja ohjatuille tunneille. Jo heti ekalla ohjatulla tunnilla hurahdin täysin bodybalanceen. Olen ennen käynyt pilateksessa, joten lajin idea oli jokseenkin tuttu. Lisäksi ohjaajan ihana ja aurinkoinen asenne kannustivat lähtemään tunnille uudelleenkin. Seuraava totaalisen hurahtamisen kohde oli bodycombat. Aluksi tuntui naurettavalta nyrkkeillä ilmaan, mutta pian huomasi hyppivänsä, lyövänsä ja potkivansa totaalisella tunteella. Hauskaa ja tehokasta! Toista hurahdusta seurasi kolmas, eli bodypump. Korvaa mahtavasti tylsän kuntosaliharjoittelun.

Hassuinta tässä on, että olen aina vihannut kaikenmaailman kuntopiirejä ja koreografeja sisältäviä jumppia. Tämä luultavasti yläasteelta kotoisin oleva jumppaviha on myös estänyt itseäni aikaisemmin kokeilemasta ohjattuja liikuntoja, mutta ainakin kaikki edellä mainitut tunnit ovat saaneet hyväksyntäni. Ohjaajat ovat mukavia, kannustavia ja piiskaavat aina parempiin suorituksiin, joka ainakin itselleni on tärkeää. Alkuun kroppa oli jumissa ja tuntui että löytyi yksi jos toinenkin lihas, jota ei oltu aikaisemmin hyödynnetty, mutta nyt muutaman kuukauden jälkeen tuntuu siltä että jaksaa paremmin tunneilla ja myös arkielämässä. Ja sivutuotteena saatan saavuttaa myös jonkinmoisen kesäkunnon - jopa ennen kesää 2020!

Mitä Carrie tekisi?

Oltiin eilen pitkästä aikaa kunnolla viihteellä ja koska taksimatka yksin kotiin ei tunnu lainkaan opiskelijaystävälliseltä valinnalta, majoitti ihanainen Ella minut jälleen kerran. Kaupungista heräämisen yksi ehdottomista eduista on se, että täydellisen laiskan lauantain viettäminen on niin kovin paljon helpompaa kuin täällä keskellä ei  mitään. Päädyimmekin Ellan kanssa aamupalalle Hanko Sushiin. Pakko todeta, että vaikka olen muutenkin sushin ystävä, maistui kyseinen herkku loistavasti myös juhlitun yön jälkeen. Ei ehkä mikään perinteisin krapularuoka, mutta suosittelen! Jämähdimme kyseiseen ravintolaan istumaan pidemmäksikin aikaa, kunnes lopulta talsimme takaisin Ellan asunnolle. Pääsin myös testaamaan Aurajoen jään päälle rakennettua ylityspaikkaa, jossa ihmiset valokuvasivat kulttuuripääkaupunkia innokkaasti. Itsekkin tuli katseltua Turkua vähän eri tavalla kuin ennen. Johtuuko sitten siitä, että kyseinen osa kaupungista ei ole kovin tuttua, vai siitä että yleensä liikun autolla, mutta tuli sellainen olo että olisi nähnyt monet rakennuksetkin ihan ensimmäistä kertaa. Hassua.

Täydellinen laiska lauantaipäivä jatkui vuokraelokuvien ja torkkumisen parissa. Katselin läpi Sinkkuelämää leffan ekan osan ja seuraavaksi olisi tarkoitus katsoa vielä Inception. Molemmat leffat on kertaalleen tullut katsottua, mutta eihän laiskana lauantaina voi aivoja rasittaa käsittelemään jotain uutta ja tuntematonta.

Ihanan laiskaa loppupäivää!

Kenkien sisäänajoa

Perjantain kunniaksi otin aamulla uudet kengät käyttöön. Kyseiset nilkkurit tarttuivat matkaani tiistain ostosreissulla täytenä heräteostoksena, mutta en yksinkertaisesti voinut vastustaa niiden vetoketjukoristeita! Varsinkin kun olen kuolannut pitkään ja hartaasti kaverini samantyylisiä saapikkaita, oli kyseisten kenkien ohittaminen mahdottomuus.

Erona tosin omien kenkieni ja kaverini saapikkaiden välillä on se, että omissa nilkkureissani korkoa todella löytyy. Kaduinkin kenkävalintaani saman tien kun pääsin ulos asunnostani - vuoden tähän mennessä liukkain keli ja minulla alla uudet korkeat korot. Autolla matka koululle taittui ongelmitta, mutta saapuessani koulun parkkipaikalle totesin koko pihan olevan peilijäässä eikä hiekan muruakaan ollut näkyvissä. Onnistuin liukastelemaan sisätiloihin ilman kaatumisia tai suurempia piruettikuvioita, mutta kävelynopeus taisi olla kahdeksankymppisen mummon luokkaa. Lounastauolla oli taas pakko palata ulos luistelemaan, mutta ystävien avustuksella selvisin jälleen ilman kaatumisia lounaalle ja takaisin. Muutaman kirosanan taisin kyllä manailla sipsutellessani takaisinpäin koululle. Kunnialla kuitenkin sisäänajoin kengät ja kotiin tullessani oli päivän aikana syntynyt viha muuttunut pelkästään rakkaudeksi uutukaisia kohtaa. Ensikerralla ehkä kuitenkin valitsen hieman paremmin säähän sopivat kengät...

Loppuun vielä kuvat uutukaisista. Kengät tosiaan ovat mustat, eivät ruskeat, kuten tuo toinen kuva ehkä antaa ymmärtää. Allekirjoittanut ei vaan edelleenkään ole oppinut valokuvaamaan kunnolla, joten kuvanlaatu on mitä on...

Tehty mikä tehty...

Pitkään pohdittuani sen vihdoinkin tein: pistin pystyyn oman blogini. Ja nyt jo mietityttää että tuleeko tästä mitään, jaksanko koskaan päivitellä tätä ja ketä muka kiinnostaa?

Alkuun voisin hiukan esitellä itseäni. Elikkä olen Salla, vielä 22-vuotias opiskelija Turun seudulta. Opiskelun ohella käyn myös töissä. Asun saman katon alla kissan lurjuksen kanssa, joka "tottelee" nimeä Saku. Vähäiseen vapaa aikaani kuuluu mm. kaverit, liikunta, elokuvat, musiikki, ostoksilla käynti, talleilu ja matkustelu. Näistä etenkin elokuvat, vaatteet ja muoti sekä matkustaminen ovat eräänlaisia intohimojani, joista varmasti tulen kirjoittamaan täällä kyllästymiseen saakka.

Blogin nimestä voisin kertoa sen verran, että nimellä halusin kuvata sekä itse blogin aihetta että siihen sisältyvää ironiaa - vaatteista kertova tyttö, jonka vaatteita todella voi toisinaan kuvata sanoilla ryysyt! En siis todellakaan ole mikään muodin orja, mutta tykkään vaatteista, söpöistä ja kivoista yksityiskohdista ja siitä että joku vaate on vaan kuin osa omaa persoonaa.
Tässä nyt siis hiukan alkua blogi-uralleni. Jatkoa luvassa.