torstai 13. lokakuuta 2011

Uudet tuulet...

Kuten on varmaankin tullut huomattua, täällä blogin puolella on eletty hiljaiseloa jo hyvin pitkään. Tämä ei johdu siitä, että inspiraationi kirjoittamiseen olisi kadonnut, vaan siitä, että olen päättänyt alkaa kirjoittaa blogia yhteistyössä (täältäkin tutun) ystäväni Ellan kanssa. Meidän yhteisen blogin löydät osoitteesta http://toisellapuolellajokea.blogspot.com

Tervetuloa lukemaan kuulumisiani jatkossa uuden blogin puolelta!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Mörkö ja salkku

Aika aloittaa Ateenasta mukaan tarttuneiden ostosten esittely.  Aloitetaan suurimman rakkauskohtauksen ja ”pakko saada tuo!” hysterian aiheuttaneella tavaralla: nahkasalkulla.



Matkaoppaasta oli tullut jo luettua Kreikkalaisista nahkatuotteista, kun marssimme ensimmäistä kertaa laukkukauppaan. Yksinkertaiset lautahyllyt jatkuivat monta metriä ja olivat täynnä vieriviereen aseteltuja nahkalaukkuja. Myyjä oli erittäin ystävällinen herrasmies, joka lupasi laukuista alennuksia ja rupatteli kanssamme niitä näitä. Olin löytänyt jo ensimmäisen laukkuihastukseni tullessani liikkeeseen sisälle. Laukku oli ripustettu alakertaan vievien portaiden yläpäähän ja kysäisin myyjältä sopisiko jos menisin tutkimaan laukkuja myös alakertaan. Yllätyksekseni myyjä ilmoitti alakerran olevan kokonaan eri kauppaa. Tutkimme siis ensimmäisen kaupan tarjontaa ja ihailin kyllä useita eri laukkuja, mutta mieltäni kutkutti kokoajan laukku, jonka olin nähnyt toisen liikkeen ovensuussa. Poistuessamme liikkeestä päätin käväistä myös kellarissa sijaitsevassa liikkeessä. Ja mitä kellarista löytyikään? Mörkö.

Pimeässä kellarissa, johon veivät jyrkkääkin jyrkemmät kiviportaat, istui vanha, erittäin vihaisen näköinen kreikkalaismies, joka mulkaisi minua melkoisen pahasti ja mutisi jotain kreikaksi, kun astelin muuten täysin autioon liikkeeseen sisään. Tervehtiessäni häntä englanniksi en saanut oikein minkäänlaista vastausta ja kun mies oli mielestäni muutenkin aivan ”mörkö” poistuin liikkeestä lähes saman tien. Laukut jäivät ostamatta sillä kertaa.

Viimeisenä päivänä Ateenassa meillä oli runsaasti aikaa ennen lentomme lähtöä ja kiertelimme jälleen putiikkeja. Itseäni sekä matkaseuraani oli kumpaakin jääneet nahkalaukut vielä kutkuttamaan, joten suuntasimme jälleen näiden kahden vierekkäin olevan liikkeen luokse. Tällä kertaa marssin kuitenkin suoraan mörön luolaan. Olin päättänyt uhmata petoa. Liikkeessä oli tällä kertaa myös muita asiakkaita. Yksi näistä asiakkaista oli mörön kesyttänyt nainen: nainen tuskaili kahden laukkuvalinnan välillä ja toivoi apua myyjältä. Mörkö-myyjä nauroi avoimesti naisen tuskailulle ja sanoi, ettei suostuisi auttamaan, koska tämä oli hänestä valinta joka asiakkaan pitää tehdä itse. Tavassa, jolla tämä nainen ja myyjä keskustelivat oli mielestäni jotain hyvin kiehtovaa. Vanha mies puhui naiselle huonoa englantia, mutta vaivautui silti vitsailemaan – omaan mörkömäiseen tapaansa tietenkin. Nainen pyysi jo apua päätökseen minultakin, kunnes mörkö viimein heltyi auttamaan ja suositteli naiselle toista laukuista. Nainen sai kaupat päätökseen ja lopuksi ylisti vanhalle miehelle tämän taitoja ja kiitteli vuolaasti ihanasta laukusta. Mörkö tuntui olevan liikuttunut.




Liikuttunut olin minäkin. Olin laukkujen seassa kävellessäni törmännyt nimittäin johonkin, jota en voinut ohittaa. Saman mallinen salkku, joka roikkui liikkeen ovella, mutta nyt nahka oli maalattu vanhan näköiseksi. Rakkautta ensi silmäyksellä. Rakastuin salkussa kaikkeen: malliin, väriin, nahan tuntuun ja tuoksuun. Laukku oli pakko saada. Myös matkaseurani löysi haluamansa: lahjan poikaystävälleen ja jotain kivaa itselleenkin. Mörkö ei suostunut tinkimään laukuista, kuten yläkerrassa laukkuja myyvä herrasmies, mutta mielestäni mörössä kaikki oli niin runollista, että laukku oli saatava juuri häneltä. Poistuimme mörön luolasta kukkarot huomattavasti kevyempinä, mutta ah, niin onnellisina. Kunnes tajusimme että kolmen laukun raahaaminen suomeen on melkoinen haaste ottaen huomioon matkatavararajoitukset, mutta se nyt on tarina aivan erikseen.




Melkoisen romaanin olen salkustani kirjoittanut, mutta tahdoin jakaa kanssanne tarinan joka salkkuun liittyy. On hauska ajatella, että vaikka laukku on aivan uusi, siihen liittyy jo nyt niin paljon muistoja. Ja ottaen huomioon, että nahkalaukku on lähes ikuinen, tulee tämä salkku kantamaan mukanaan varmasti vielä lukuisia muitakin tarinoita!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Ei mikää varsinainen taidonnäyte

Miten voi olla mahdollista, että himoitsen Kreikkalaista salaattia nykyään enemmän kuin koskaan? Otetaan kuitenkin huomioon, että viikon aikana Ateenassa söin kyseistä salaattia varmaankin viidesti. Luulisi ihmisen kyllästyvän. Vaan ei. Palattuani kotiin olen huomannut kaihoisasti ajattelevani tuota täydellistä herkkua. Lopulta ei auttanut muu kuin marssia kauppaan ja yrittää kyhätä itse kokoon salaatti, joka vastaisi edes jotenkin tuota Kreikassa syömääni herkkua. Tällaista sain aikaiseksi.

Kuka huomaa heti mikä puuttuu?


Syödessäni mulla oli kokoajan tunne, että jotain nyt puuttuu. En osannut nimetä mikä se voisi olla. Salaatti oli kuitenkin mielestäni melkoisen maukas. Vasta illalla tajusin unohtaneeni kokonaan sipulin! Uskomaton aivopieru! Tosin, epäilen unohduksen olleen hieman alitajuisesti tahallinen, sillä raaka sipuli ei suurissa määrin ole mitään herkkuani. Tämänpäiväiseen (Joo, kyllä. Tänäänkin söin kreikkalaista salaattia) salaattiin sentään muistin laittaa jo sipulinkin. Ja hyvää oli. Namnam!




Ps. Voisiko tämä olla haasteen "mitä olet syönyt tänään" osio? Antaa niin kovin terveellisen kuvan mun ruokavaliosta, kun jättää mainitsematta kaiken suklaan, jäätelön ja muun epäterveellisen, jota on vapaapäivän kunniaksi tullut syötyä.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Takaisin oravanpyörään


Takana on loma Ateenassa ja juhannuksen vietto mökillä perheen parissa. Molemmista selvitty, vaikka pakko myöntää että juhannus oli melko raskas, kun takana oli kolme tuntia unta lentokoneessa ja aamupala neljän aikaan yöllä Arlandan lentokentällä. Toisin sanoen, kun muut saunoivat, katselivat kokkoja ja nauttivat kesästä, tämä nukkui sikeitä, välillä täristen kylmästä. Ei näin.

Lomaviikko oli melkoisen mukava. Saatiin nauttia melkeinpä liian kuumista päivistä, sillä lämpöä oli koko viikon +30 astetta VÄHINTÄÄN. Vaikka aurinkorasvaa oli varattu mukaan useampi purkki, onnistuin silti kärventämään selkäni snorklausreissulla. Ei hyvä.

Ateenassa tunnelma oli paikoitellen hiukan kireä. Itseasiassa matka meinasi tyssätä ennen kuin alkoikaan, kun yleislakko pysäytti maan melko totaalisesti. Matkaan kuitenkin päästiin ja viikko sujui hyvin. Muutamia mielenosoituksia nähtiin, mutta osattiin hyvin välttää paikkoja jossa enemmän rähistiin ja poliiseja ja turvamiehiä vilisi kaduilla ja metrossa. Poliisit eivät kuitenkaan pelastaneet meitä viikon aikana nähdyiltä prostituoiduilta, narkkareilta, itsensäpaljastajilta ja metrossa kähmijöiltä. Myös paikallisten asenteessa turisteja kohtaan näkyi välillä melkoista negatiivisuutta, mutta pääsääntöisesti saimme kuitenkin hyvää palvelua ja ihmiset olivat mukavia. Ja suomi tunnetaan muuten Ateenassa seuraavista asioista: FC Inter (!!),Kuopio, Matti Nykänen (!!!) ja suomen markka. Lisäksi yksi paikallinen oli ihan kauhuissaan kun kerroin että meillä voi talvella olla jopa 30 astetta pakkasta. Heillä kuulema lämpötila laskee vain lähelle +1 ja silloinkin on kauhean kylmä. Just :)

Viikkoon mahtui paljon tapahtumia, josta kerron tarkemmin lisää myöhemmin. Myös tekemäni ostokset esittelen myöhemmissä postauksissa. Nyt taidan kuitenkin keskittyä yhden ihanan karvapallon hellimiseen - Saku ei voi uskoa että äippä on vihdoinkin palannut kotiin! Kattila liimaantuu jalkaan kiinni ihan sama mihinpäin liikun kämpässä :) Ja tosiaan, parin tunnin päästä töihin ruokkimaan nälkäisiä juhannuksen vietosta palaavia... Voi jee!

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Hauskaa Juhannusta!



"Nauti uusia perunoita ja voita, mansikoita ja makkaroita. Tee saunaan tuore vasta,varpaat veteen kasta. Hakkaa liiteriin halkoja, oio nurmikolla jalkoja. Ihastele poutapilviä, siristele auringossa silmiä. Haista kesän tuoksut, unohda turhat juoksut. Muista paljon lekotella, laiturilla elämää hekotella. Mieti kivoja juttuja, tapaa ystäviä ja tuttuja. Älä murehdi ötököitä, vietä ihania kesäöitä!"





Hauskaa Juhannusta!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Festarihattu

Aikaisempina vuosina on tullut heiluttua Ruissalossa pää paljaana, vaikka viime vuonnakin taisi lämpöä olla melkein 30 astetta. Aurinkorasvaa sentään olen muistanut mukana kantaa ja juoda myös vettä muiden virvokkeiden lisäksi, eli kovin huonossa jamassa en ole onneksi (koputtaa puuta) festareilla ollut. Tänä kesänä päätin kuitenkin panostaa jo heti kesän alkupuolella siihen, että hankin kunnon päähineen suojaamaan päänuppiani.

Kauppoja kiertäessäni olen hakenut sitä täydellistä hattua. Monet naurut ollaan saatu hattukokeilujen lomassa, sillä suurin osa naisten hatuista ei ole ollut kovin imartelevia. Isolieriset hatut ovat esimerkiksi roikkuneet naamalla niin, ettei hatun alta jäänyt naamaa näkyviin lainkaan. Ei välttämättä se hakemani efekti. Päädyinkin siis lähestymään asiaa eri näkökulmasta. Miesten näkökulmasta. Ja tadaa! Sieltä se hattu sitten lopulta löytyikin. Miesten vaateosastolta.

Aurinko + uusi hattu = sekopäinen valokuvaussessio

Hieman psykoottinen ilme, mutta kelvatkoon...

Festarihattu tarttui matkaani lopultaa H&M:n miestenosastolta ja hintakin oli varsin siedettävä. Itseasiassa halvempi kuin useiden lerppulieristen aurinkohattukatastrofien, joita matkanvarrella tuli kokeiltua. Hattu aiheutti ostopäivänä sellaisen onnellisuus/sekopäisyyskohtauksen uudessa omistajassaan, että ei auttanut muu kuin valokuvauttaa hattua miljoonassa eri otoksessa.

Onnellinen hatun omistaja :D

Mitä mieltä olette, näytänkö teidän mielestä siltä että mun pitäisi olla soittamassa kadunkulmassa kitaraa tuo hattu päässä vai kehtaisitteko te lähteä heilumaan maailmalle hatun kanssa?

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Tykkään

Tykkään tästä asusta:
by Valentine H., 28 year old graphic/webdesigner & blogger from Paris
Kuva: Lookbook

Ihana tyttömäinen pitsimekko, joka on samalla niin luonnollinen ja sopii tytölle kuin nenä päähän. Ihastuin myös ajatuksesta, että Pariisissa kopistellaan menemään Sweedish Hasbeenin ja H&M:n yhteistyö kengillä, vai näenkö ihan väärin?

Tykkään kesästä. Tykkään siinä lähes kaikesta. Kesä on täydellistä aikaa, vaikka aiheuttaakin täydellisellä olemuksellaan välillä hieman stressiä, kun pitäisi ehtiä tekemään kaikki ihanat kesäjutut niin lyhyessä ajassa. Silti kesästä tekee ehkä kiehtovan juuri sen lyhyys. En muuttaisi siis kesässä mitään.

Tykkään siitä, että olen käynyt ihan älyttömän hyviä keskusteluja viimeaikoina. Jotenkin ihmiset ovat osanneet kertoa mulle asioita aivan eri tavalla ja mäkin olen osannut ottaa asioita vastaan erilailla kuin ennen.

Tykkään ajatuksesta, että lähtisin mökille muutamaksi päiväksi ihan yksinäni. Siis toki suunnitelmissa on ihania mökkibileitä loistavassa seurassa, mutta pitkään jatkuneen aherruken jälkeen tuntuu hyvältä idealta lähteä keskelle ei mitään ja olla hetki ihan yksin. Saunoa, uida, grillata, ottaa aurinkoa, kalastaa, lukea ja ajatella elämää. Toivottavasti sopiva aika tälle löytyisi pian.

Tykkään golfista. Suoritin syksyllä green cardin ja olen ennenkin käynyt pelaamassa siskon ja hänen miehensä kanssa. Mitään suurempia tavoitteita mulla ei lajin suhteen ole, on vaan kiva käydä lyömässä palloa ja kävellä kauniissa maisemissa. Kesän ensimmäinen kierros tuli pelattua vasta jokunen aika sitten ja kierroksen loppupuolella peli alkoi jo sujua ihan hyvin. Alussa kun en edes aina osunut palloon. Mikä sinäänsä on hauskaa, koska ennen kuin hankin peliluvan ja aloin harrastaa "tosissani" tällaisia ongelmia ei ollut lainkaan - pelasin aina ihan ok. hyvin. Jännä miten joskus se onnistuminen voi olla pitkälti kiinni siitä mitä tapahtuu korvienvälissä.

Tykkään tästä biisistä

Tästä tulee AINA hyvälle tuulelle ja on mielestäni yksi vahva ehdokas tämän kesän kesäbiisiksi. Vaikka ehkä olen kyllä hiukan sitä mieltä että sen varsinaisen kesäbiisin tulee olla suomalainen kappale. Viime kesää ei voi olla miettimättä aina kun kuulee Kymppilinjan "Minä":n. Se, että onko se sitten pelkästään hyvä asia, onkin eri juttu.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Jospas minä kissan saisin kyllä sitä rakastaisin, paijailisin sitä aina, arkena ja sunnuntaina

"Mä oon hurja villikissa viidakossa!"

Tällainen ihana karvapallo muuttaa asumaan tänne mun ja Sakun seuraksi. Oon onnesta soikeana, niin kuin tulevan äidin tietty kuuluukin olla. Kävin oman pennun valitsemassa jokunen päivä sitten. Jo etukäteen tiesin, että joutuisin tekemään valintani kahden pennun välillä ja koska itseni tunnen melkoisen hyvin, tiesin että valinta tulisi olemaan todella vaikea. Ja niin se olikin. Istuin pentulaatikon reunalla varmaan 45 minuuttia pohtimassa kumpi kissoista tulee joskus luokseni.
Lopulta päädyin valitsemaan kuvissa olevan ihanan oranssin tytön, jonka pentujen omistaja veikkasikin minun valitsevan. Mutta olisiko valinta muka voinut olla mikään toinen, kun kissi tuli ensimmäisenä laatikosta minua katsomaan ja ihmettelemään ja lisäksi vielä jäi killittämään ja naukumaan perääni kun lähdin. ”Hei! HEEEEIII!!! Sä UNOHDIT mut! Sä valkkasit mut, mä kuulin! Tuu takasin!” Käskin pennun jäädä vielä äitinsä luokse juomaan maitoa ja kasvamaan… Muuten hiukan hölmö ja yli-innokas isoveli luultavasti runnoisi vauvan mennen tullen…

Sisarukset kiipeämässä kilpaa pentulaatikkoon

"Siru" nimellä kulkee vauva vielä toistaiseksi, nimiehdotuksia
otetaan vastaan. Pohdin myös Stella nimeä :)

Awws <3 Onko oikeasti söpömpää olemassa?

"Ei tartte auttaa, kyllä mä selviän IHAN ITTE!"

torstai 16. kesäkuuta 2011

Nyt sitä saa, nyt sitä saa…



Nimittäin Starbucksin kahvia Suomesta! Tosin joudumme tyytymään valmiisiin annoskahveihin, mutta silti. Luin jo muutamia viikkoja sitten kyseisten kahvien rantautumisesta Suomeen ja olin asiasta todella innoissani. Ensimmäinen kosketus Starbucksin uusiin kahveihin tapahtui sattumalta ja täydellisellä hetkellä.

Tampereen työviikolla olin jälleen herännyt aikaisin ja tehnyt koko päivän töitä ilman ruokataukoja tai suurempia pysähtymisiä. Uupuneena laitoin tavarat kasaan ja alettiin suuntaamaan muun porukan kanssa takaisin hotellille. Päätimme kuitenkin pistäytyä kaupassa ennen kuin lähtisimme ajamaan takaisin hotellille, sillä tauot olivat olleet muillekin lyhyitä ja nälkä alkoi pikkuhiljaa olla melkoinen.

Kaupassa suuntasin maitohyllylle tarkoituksena napata mukaan jokin helppo välipala, kunnes silmiini osui tämä ihanuus. Starbucks Frappuccino. Pakkohan tuo oli mukaan napata ja kokeilla. Kun ulkona oli vielä lämpöasteita +29, kylmä kahvi oli totisesti perinteistä kahvia houkuttelevampi vaihtoehto!


Maku oli mielestäni melkoisen hyvä, vaikka omat makunystyräni eivät kyllä suuria suklaan vivahteita tuosta kahvista löytäneetkään.  Kahvinystävien kannattaa siis ehdottomasti testata kyseinen juoma. Voisin hyvin kuvitella nauttivani kyseistä juomaa jäämurskan kera, auringossa paistatellen. Pullo on myös kätevän kokoinen ja kulkee esimerkiksi rannalle laukussa helposti. Nyt on siis kofeiinin saaminen tehty erittäin helpoksi ja maukkaaksi.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Working girl

Asukuva on parin viikon takaa, kun aloitin työputken yrityksessä, jossa työskentelen kausiluonteisesti. Vakiotyössäni on työvaatteet erikseen ja aina työkavereiden kanssa purnataan siitä, miten kamalia, rumia, epäimartelevia jne. työvaatteet ovat. Silti huomasin arvostavani suunnattomasti työvaatteita siinä kohtaa kun piti alkaa miettiä mitä pistäisin päälle ensimmäisenä työpäivänäni. Pohdinnan tulos oli jotakuinkin tällainen.



Halusin pukeutua asiallisesti ja tyylikkästi, joten valkkasin valkoisen kauluspaidan. Paita on kuitenkin melko rento ja letkeä, joten sen kanssa matkustaminenkin sujui mukavasti. Tummat farkkulegginsit toimivat kivoina prushousuina paidan seurana. Kokeilumielessä heitin myös mustan liivin paidan seuraksi ja totesin että piruvie, vaika luultavasti jonkun mielestä nyt näytäkin tarjoilijalta niin tällä mennään! Lopputulos oli itsestani ihan hauska ja käytännöllinen.

PAITSI! Olin kokonaan unohtanut miten tuskaista voi olla sipsuttaa koko päivä korkkareissa, varsnkin kun pitää liikkua nopeasti ja juosta rappusia edestakaisin. Jossain vaiheessa luovutin ja heitin korkkarit nurkkaan ja sipsutin sukkasillani.... Tosi asiallista, eikö? :)

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Vieläkin henki pihisee…

Täällä huono bloggaajanne hei. Viime päivityksestä on kulunut tsiljoona vuotta, mutta vaikka olen loistanut poissaolollani tämä ei tarkoita ettenkö olisi blogia ajatellut. Ja tulossa onkin monen monta päivitystä, vaikka itse lähden (taas vaihteeksi) reissuun. Tällä kertaa matkakohde on hieman Tamperetta eksoottisempi – Ateena. Ja voin taata että matkan jälkeen on monen monta lomahehkutusta luvassa, kuvien kera tietenkin!

Henki pihisee siis sekä kirjoittajassa että blogissa edelleen. Ja kirjoittajan kohdalla todellakin pihisee, sillä Tampereelta jäi monen hyvän muiston lisäksi matkaani sitkeä flunssa, joka on vienyt ääneni lähes kokonaan. Voitte varmasti kuvitella miten piinaavaa äänettömyys on tällaiselle räpättäjälle?!?

Toivottavasti olette päässeet nauttimaan ihanista helteistä kukin omalla tavallanne. Itse tosiaan vietin helteisen viikon töitä tehden, mutta onneksi iltapäivät olivat vapaata ja käytinkin tuon ajan Tampereella harhailuun. Vaikka olen aina vannonut rakkauttani kesäiselle Turulle, taisi Tampere saada myös palasen tämän tytön sydäntä. Kosken rannalla istuessani totesin olevani pakahtumaisillani onnesta. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ja oikeastaan ilman mitään näkyvää syytä. Myöhemmin tosin mietin mahtoiko tuolloin jo kytevä flunssa vaikuttaa aivotoimintaani pehmittämällä aivoni vaaleanpunaiseksi hötöksi, joka aikeutti tuon viikon kestäneen vaaleanpunaisen onnellisuuden. Vahvasti veikkaan että kesällä on myös vaikutusta asiaan. Mutta oli syy mikä tahansa, en valita lopputuloksesta laisinkaan!

torstai 2. kesäkuuta 2011

Live and Kicking

Ekasta työreissusta selvitty. Lähdin tosiaan suoraan viime sunnuntaina töistä junalla kohti Jyväskylää. Jyväskylässä olin maanantaina töissä ja sieltä kiirehdin jälleen junaan, joka kuskasi mut Tampereelle, josta kotiuduin eilen keskiviikkona. Tampereelle palaan töihin maanantaina, mutta sitä ennen pitäisi tehdä muutama työpäivä täälläpäin. Huomenna on onneksi vapaata ja tarkoitus olisi lähteä nauttimaan kesäisestä Turusta ja tekemään ostoksia Ateenan matkaa ajatellen.

Kesä <3 Tuntuu ihan uskomattomalta miten nopeasti aika on taas kulunut. Ja sitten jotenkin taas ei. Toisaalta tuntuu että viime kesästä on ihan hurjasti aikaa, toisaalta tuntuu että se oli ihan vasta juuri. Moni asia on ehtinyt muuttua, mutta toisaalta mikään ei ole muuttunut. Hassua.

Rakastuin muuten ihan pikkuisen Tampereeseen. Käveltiin toisena päivänä työpaikalle ja sieltä takaisin hotellille sekä molempina päivinä hieman myös kapungilla, joten ehtisin nähdä Tamperetta huomattavasti enemmän kuin Jyväskylää. Lisäksi Tampereella lumosi ihanat vanhat puutalot, joiden pihalla kukki omenapuut, syreenit, tuomet ja  kymmenet erilaiset kukkaset. Tienvarressa törmättiin söpöistä söpöimpään siiliin, joka tuhisi mennessään hieman pelokkaana. Kaupungillakin oli kiva fiilis, löytyi monia kivoja kauppoja ja ravintoloita. Ei kyllä kauheasti harmita palata tuonne ensiviikolla uudestaan!

Ainoa asia, joka harmittaa, on Sakun jättäminen kotiin. Se on ollut ihan hullun huomionkipeä siitä saakka kun kotiin palasin ja tiedän sen olleen yksinäinen, vaikka sisko sitä on käynytkin palluttamassa. Toisaalta tiedän Sakun myös stressaavan, jos veisin sen kaverin luokse hoitoon, sillä Saku ei oikeen kestä noita muutoksia. Enpä oikein tiedä mikä olisi kisulin kannalta reiluin vaihtoehto. Harmittaa kun tässä on nyt edessä muutaman viikon jakso jolloin vain käyn kotona kääntymässä. Onneksi sen jälkeen pitäisi alkaa tahdin taas rauhoittua ja voidaan käpertyä katin kanssa sohvalle ottamaan yhteisiä päikkäreitä :)

Mutta tässä siis joitain kuulumisiani. Toivottavasti teidän kesän alku on ollut hieman vähemmän kiireinen ja olette voineet nauttia tuosta mahtavasta ilmasta! Toivottavasti vastaavat kelit jatkuvat vielä pitkään. Koko kesän, mieluiten!

perjantai 27. toukokuuta 2011

Herkkusuu hemmottuu

Viimeiset viikot ovat olleet ja tulevat olemaan yhtä lentämistä ympäriinsä - oikeaa matkalaukkuelämää luvassa. Huomenissa auton nokka kääntyy klo. 5.50 (!!!) kohti Helsinkiä ja sen jälkeen luvassa olisikin Jyväskylä ja Tampere. Muutaman päivän ehdin seuraavan parin viikon aikana olla kotona ja sitten olisikin edessä lähtö Ateenaan. Jännää!

Viikon aikana en ole vilkaissutkaan tenttikirjaan päin, vaikka todella olisi pitänyt. Aamupäivät ovat kuluneet lähinnä kämppää siivotessa ja illat taas töissä. Eilen vietin kuitenkin ansaittua löhöilypäivää ja katsoin putkeen peräti kolme leffaa: pari Twilight leffaa tuli nähtyä uusiksi ja vihdoinkin katsastin myös Remenber Me- elokuvan. Oikea Robert Pattison putki siis, vaikkei tämä ollut kylläkään tarkoituksellista. Tosin taisin jossain kohtaa Remember Me:tä hiukan rakastua Pattisoniin, mutta hei, sellasta sattuu paremmissakin piireissä!

ice cream sandwich
Leffaherkuksi tein itselleni ice cream sandwichejä, jotka löysin Kristiinan blogista ja joita olen siitä saakka himoinnut. Ja syystä. Oli aivan älyttömän hyviä! Käytin pipareiden leipomiseen helppoa reseptiä, jonka olen aikoinaan ottanut ylös kotitalouskirjastani. Tosin muokkailin reseptiä sen verran, että tavallinen sokeri korvautui ruokosokerilla ja suklaata laitoin lähes tuplat mitä reseptissä käskettiin laittamaan. Ai miten niin suklaa-addikti?

Suklaa-cookie, jonka välissä minttujäätelöä.Omnomnom!

"Koko päivän nukkumisen jälkeen on hyvä levätä pikkuisen"
Sillä välin kun allekirjoittanut valmistautui elokuvien katsomiseen häärimällä keittiössä, eräs toinen kämpän asukas valtasi itselleen parhaan paikan sohvalta. Sinäänsä surkuhupaisaa, että mun melko tilavalta sohvalta ei  meinaa löytyä paikkaa mulle ja Sakulle, koska molemmat haluaa olla tuossa samassa kohdassa. Mutta julma kun olen, joutui karvaisempi kaveri jälleen väistämään ja tyytymään elokuvan katseluun sylistä käsin. Tosin, Sakun elokuvan katsominen käsitti lähinnä nukkumista, jonka aikana pikkuinen näki selkeästi jotain tapahtumarikkaista unia, koska hytkyi, inisi ja poukkoili mun sylissäni. Pistää miettimään että millaisia unia eläimet mahtaa nähdä?

"Äiti mä oon ihan valmis katsomaan leffaa, tuu vaan tänne sohvalle...
Ai miten niin muka et mahdu?!? En mä oo mitenkään leveästi!"

Hauskaa viikonlopun alkua kaikille! Nauttikaa te vuorostanne herkuttelu-löhöilystä, tämä tyttö tekee taas töitä koko viikonlopun!

maanantai 23. toukokuuta 2011

Ripaus Taikaa

Kerroin jo viime postauksessa, että olen taas innostunut sisustamaan ja muutenkin panostamaan asumiseeni. Ajattelinkin esitellä yhden kotiin liittyvän himotukseni ja samalla siihen liittyvän ongelman.

Joulupukki on jo viimeiset pari vuotta tuonut minulle lahjakortin Kodin1, jotta voin ostaa kotiini tarvitsemiani asioita. Viimeksi käytin lahjakorttini vasta hieman ennen joulua ja täydensin Iittalan Teema- sarjaani uusilla lautasilla sekä ihanilla mukeilla, jotka ovat ihan lemppari kahvimukejani tällä hetkellä. Hyllyjen välissä pyöriessäni menin kuitenkin rakastumaan Iittalan Taika sarjaan ja etenkin 2,5 l sininen kulhoon. Hinta oli kuitenkin liian kova tuolloin, sillä tarvitsin enemmän ruokalautasia ja mukeja. Taika jäi hyllyyn tuolla reissulla. Salaa mielessäni toivoin, että seurassani ollut Joulupukin apulainen, eli äitini, tajusi rivien välistä harmitukseni ja käärisi pakettiin jouluksi jälleen lahjakortin jolla voisin tulla kyseisen kulhon lunastamaan. Ja näin kävikin. Mutta.

Näitä löytyy kaapista nyt neljä kappaletta,
mitä ostetaan seuraksi?

Työnantajamme muistaa meitä työntekijöitä joka joulu mukavalla paketilla. Tänä vuonna paketti oli erittäin antoisa, löytyi perinteisen suklaan ja juuston lisäksi teetä, kynttilöitä, pipareita ja (dadadadaa!) Iittalan Taika sarjan 0,3 l kulhoja. Olin riemusta kaksinkerroin, sillä kulhot ovat aivan ihanat, mutta pakettia avatessani riemuni laantui. Kulhot ovat väärän väriset! Itselläni siis keittiössä on hallitsevana värinä sininen, johon tuo sininen Taika sopisi erittäin hyvin, mutta työpaikalta saamani kulhot ovat valkoisia.

Okei. Ei siinä mitään, pystyn elämään asian kanssa, mutta nyt "ongelmaksi" on tullut seuraava: haluaisin kovasti ostaa tuon ison kulhon tuosta Taika sarjasta, mutta haluaisin sen sinisenä. Valkoinenkin on ihan nätti, mutta sininen miellyttää enemmän omaa silmää. Mietin vain, onko ihan hassua, jos mulla on kaapeissa kyseistä sarjaa useamman värisenä? Siksi haluaisinkin tietää mielipiteitänne asiasta. Onko ihan ok yhdistellä useampaa väriä, vai tuleeko liian riemunkirjavaa?

Tähän rakastuin ja tämän tahtoisin


Mutta pitääkö tyytyä tähän?
Kaikki kuvat Iittalan sivuilta

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Tykkään

Tykkään tästä tyylistä :
by Cheyser P., 20 year old recessionista from Davao, Philippines
Olen ollut ihan fiiliksissä viime aikoina erilaisista kukkaprinteistä ja ostoslistalta löytyy myös tuollainen hattu. Eikä vähiten siksi, että Ellan mielestä sellainen sopii mulle (Kun taas Ella näyttää mielestämme siltä että sen pitäisi soittaa kitaraa kadunkulmassa tuollainen lakki päässä :)).

Tykkään siitä, että vihdoinkin voitin pelkoni ja kävin ottamassa himoitsemani kielikorun. Joo, onhan se vähän teini, mutta eipä tuo koru tuolta mihinkään näy, jollei kulje kieli ulkona 24/7. Edes omat vanhemmat eivät olisi huomanneet, ellei pikkuveli olisi laverrellut. Vanhempien reaktiot: "Olisit ottanut tatuoinnin" pisti myös hymyilyttämään. Olisiko pitänyt tatskata sellainen ruotsalaisten piirtämä vauva Leijona, kun nää korut päätettiin ottaa MM-kultaa juhliessa.

Tykkään siitä, että ulkomaanmatka lähestyy kokoajan! Tosin, siihen saakka reissaan ympäri Suomea ihan hulluna. Tampereelle asetun pidemmäksi aikaa ja tarkoitus olisi yrittää vähän koluta myös Tampereen kauppoja. Nams!

Tykkään vaihteeksi mun hiuksistani. Oon niin onnellinen että päätin laittaa raidat takaisin. Kesähiukset, jee!

Tykkään siitä, ettei tullutkaan maailmanloppu lauantaina, vaikka joku oli näin kovasti ennustanut. Jätin silti perjantaina imuroimatta. Ihan vaan varmuuden vuoksi

Tykkään tunteesta, kun huomaa, että aika on todella parantanut haavat ja auttaa unohtamaan. Silloin kun joku sanoo sulle noin, tekisi mieli vetää avokämmenellä päin näköä tai ainakin sanoa tosi rumasti, mutta oikeassahan ihmiset ovat. Ja lopulta jää jäljelle ne hyvät muistot. Niistäkin mä tykkään.

Tykkään Greyn Anatomiasta. Satuin äsken vahingossa kanavalla, kun tuli uusinta viikolla esitetystä jaksosta (?) ja huomasin taas koukuttuvani. En ehdi nykyään seuraamaan mitään sarjoja telkkarista, mutta muistan miten Greytä kytättiin joskus nenä kiinni telkkarissa. McDreamy <3

Kuva: weheartit
Tykkään siitä, että olen vihdoinkin kyllästynyt asumaan nuhjuisessa puolivalmiissa kämpässäni. Siis haloo, olen asunut tuolla nyt jo kaksi vuotta ja en ole vieläkään saanut sisustettua valmiiksi! Asialle pitää tehdä jotain ja kun kesäloma ja lomarahat tilille ilmestyvät, tämä tyttö aikoo sisustaa urakalla! Jei!

perjantai 20. toukokuuta 2011

Hot and Not

Viime päivinä mieltäni ovat kutkuttaneet ajatukset erilaisita tuubitopeista. Syynä kutkutukseen on lähestyvä ulkomaanmatka sekä tietenkin tulevat aurinkoiset päivät. Rusketusta on mielestäni mukavampi haalia ilman ärsyttäviä rajoja olkaimista, joten tuubitoppi on kätevä ratkaisu.


Tuubitopit: H&M


Katsastaessani toppivalikoimaa löysin ihan peruskivoja helmiä. H&M:n tuubeja löytyy monissa eri väreissä ja jos en ihan väärin katsonut, bongasin myös melko sympaattisen leopardikuvioisen topin H&M:n näyteikkunassa muutama päivä sitten. Mutta asia erikseen on tämän kesän villitys: lyhyet tuubitopit.

En varmaankaan koskaan unohda sitä järkytystä, kun viattomasti kiertelin Gina Tricotissa ja nostin erään kivan värisen paidaksi luulemani vaatekappaleen ilmaan katsoakseni sitä hieman tarkemmin: Anteeksi mutta mihin tästä vaatteesta on kadonnut puolet kankaasta?!? Jep, muistan kyllä että Carrie onnistui kantamaan eräässä Sinkkuelämää jaksossa kyseistä vaatekappaletta ihan kunniakkaasti, mutta kaikkia meitä ei ole siunattu SJP:n mahtavalla kropalla.

Lyhyt tuubitoppi: Gina Tricot

Eipä sillä, nostan hattua jokaiselle joka uskaltaa tuollaisen minipaidan päällensä laittaa ja kantaa sitä tyylikkäästi. Itse en vaan pystyisi. Ikinä. Voin kuvitella itseni itkemään sovituskopissa tuollainen päällä, en kulkemaan julkisesti kadulla.

Mutta ilouutisia myös niille, joiden mielestä lyhyt tuubi ei ole riittävän lyhyt. Olemassa on vielä lyhyempikin toppimalli, nimittäin "bra top" nimellä kulkeva kangaskaistale. Tämä "vaate" ei todella jätä paljoa arvailujen varaan ja eipä myöskään suuria rusketusraitoja ole luvassa tänä kesänä tällaisten käyttäjille. Kokeilkoon ken uskaltaa. Itse taidan tyytyä jälleen kerran ihan vanhaan, perinteiseen ja turvalliseen :)

Bra top: Miss Selfridge

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Love at first sight

Ne ovat vihdoinkin täällä! H&M:n ja Sweedis Hasbeensin yhteistyönä syntyneet ihanat puukengät.


Suoraan sanoen en osannut odottaa kenkiä vielä saapuvaksi, sillä tunnetusti H&M:n postimyynti ei ole aina mikään lännen nopein. Nyt kuitenkin posti kulki kiitettävän nopeasti ja kaunokaiset saivat uuden hyvän kodin luotani odotettua nopeammin. Nauroin ääneen, kun avasin paketin jossa kengät tulivat, sillä reaktioni uusiin kenkiin oli kovin miesmäinen – oli pakko haistaa uuden nahkan tuoksua. Tuoksuaistini ei tosin ollut millänsäkään uusista kengistä, mutta muut aistini sitäkin enemmän. Ovat ne vaan niin kauniit ja hyvän tuntuiset ja jonkun verran kopisevatkin puukenkämäisesti.


Kieltämättä teki mieli potkaista tennarit jalasta ja lähteä heti kipsuttelemaan uutukaiset jalassa, mutta vielä toistaiseksi ei testiajoa ole suoritettu. Hiukan huolestuttaa mitä jalat tykkäävät noista remmeistä, mutta annan uusille kengille anteeksi pienen hankaamisen, varsinkin kun kengät ovat noin syötävän söpöt!

maanantai 16. toukokuuta 2011

Black and Blue

Tässä hiukan asukokonaisuutta muutaman päivän takaa.


Uskaltauduin kokeilemaan hieman jotain uutta ja yhdistin tuohon mustaan tunikaan pelkästään sukkahousut, yleensä kun olen käyttänyt kyseistä paitaa ihan farkkujen tai muiden housujen kanssa. Hieman oli alaston olo, ja tuntui että ihmiset tuijottivat minua kuin olisin kovastikin alipukeutunut. Sää oli kuitenkin mielestäni lämmin, eikä itselläni ollut lainkaan kylmä ja se kai tässä on tärkeintä?


Muuten melko mustaan asuuni yhdistin jälleen Paul’s Boutiquen laukun, H&M:n sinisen huivin sekä Azzesorizesta ostamani sulkakorvikset. Kuvistahan tätä ei näy, mutta jalassa mulla oli vaaleansiniset tennarit. Täytyy myöntää että kun olen taas muutaman viikon kävellyt tennareilla, on musta tullut niin mukavuudenhaluinen, että korkkarit jää helposti kenkätelineeseen, varsinkin jos luvassa on kävelyä.

Mitä mieltä asusta? Toimiiko teille?

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

"Peli päättyy, meille mitalit kaulaan, biisi pauhaa ja koko halli laulaa"





Tarviiko tätä selitellä?!? Kisastudiot pystyyn ja kannustamaan omat pojat voittoon. Ja muistetaan ettei hopea ole häpeä, joten ruotsin pojat ihan hyvillä mielin voitte lähteä kotiin ;)

Mikko ja Tuomo, tehkää isoveljet (ja samalla kaikki muutkin) ylpeiksi!

lauantai 14. toukokuuta 2011

Welcome on board

Akateeminen Aurajokilaivuritutkinto, eli kavereiden kesken Aatu 2011 kunniallisesti (ööh… no joo, eletään siinä illuusiossa, jooko?) takana ja tässä muutamia kuvia illalta. Pakko myöntää että kuvasin todella laiskasti illan menoa, mutta hei, olihan mulla kuitenkin kokoajan kapteenin metsästäminen menossa ja kyseinen haasteellinen tehtävä vaatii kuitenkin melkoista keskittymistä! Plus kyttäilin myös MM-jääkiekkoa, joten valokuvaaminen sai jäädä.


Sää oli täydellinen ja juotava maistui :)

Feat. Ella

Kolmannesta Kapteenista seurasi yleneminen Amiraaliksi...Mun merkissä
ei tosin ole tuota rumaa Oton sponssia...Kuva Aatun sivuilta

Tyttöjen kanssa pohdittiin onko tämä nyt se kuuluisa Kapteeni, jota
joka vuosi metsästetään? Lätsä ainakin löytyi!

Loistavat kekkerit takana ja nyt on sitten Amiraalin titteli hankittuna ja ensivuonna tarkoitus olisi tehdä itsestäni Akateeminen Aurajokikarhu. Hiiohoi sille!

perjantai 13. toukokuuta 2011

KISS (Keep It Simple, Stupid!)

Harrastan taas loistavaa otsikointia...

Mutta siis.Tässä hiukan kuvia äitienpäivältä. Olin tosiaan aamun töistä ja kauhealla kiireellä lähdin juhlimaan Äitiä. Edes suihkuun en ehtinyt ennen kakkukahvien alkua. Ei muuten mitään ongelmaa, mutta varsinkin omaan silmään hiukseni näyttivät melko likaiselta työpäivän jäljiltä. Päädyinkin hämäämään muiden ihmisten silmiä ja heitin hiukseni nutturalle. Ja ensimmäistä kertaa käytin hengettömiä tähän tarkoitukseen. Tuli mukavan rento nuttura, josta roikkui muutama irtohius. Melko hyvin onnistuin omasta mielestäni, varsinkin kun ajasta, jolloin onnistuin vääntämään hiukseni ainoastaan ponihännälle, ei ole kovinkaan kauaa…

"Rento, mutta tyylikäs kampaus" eli "Sori, en ehtinyt pestä hiuksiani!"

Tässä näkyy nuo raidatkin paremmin

Ylleni heitin viime kesänä H&M:ltä ostamani armeijan vihreän mekon. Muistelin istuvuuden olleen viime kesänä parempi, mutta ihan hyvältä tuo näyttää näissä kuvissa ainakin. Tällaiset vaatteet ovat mielestäni ihania: pienellä vaivalla näyttää viimeistellyltä ja tyylikkäältä, vaikka todellisuudessa onkin kiskonut ”valmiin asun” päälleen. Loistava vaihtoehto kiireisissä tilanteissa, jolloin ei ehdi käymään peilin edessä lävitse sitä tyypillistä ”mitä tänään pistäisin päälleni” pukeutumisrumbaa.

Mekko: H&M

Äiti sai lahjaksi tänä vuonna leffapaketin kaikilla herkuilla. Pussista löytyi Täällä Pohjantähden Alla II elokuvan lisäsi elokuvaherkkuja ja nenäliinoja. Alkujaan tarkoitus oli ostaa aivan tavallisia valkoisia nessuja, mutta kun törmäsin sattumalta näihin suloisiin Hello Kitty nenäliinoihin, oli pakko valita pinkki ja söpö! Melkein tekee mieli alkaa itkeä ja niiskuttaa, jotta saisi käyttää näitä!

Lahjapussi pelastaa laiskan paketoitsijan!

Pussista löytyi: Täällä Pohjantähden Alla II DVD, äidin lempparisuklaata ja poppareita
ja Hello Kitty nenäliinoja

Söpö vai söpö?!? :)
Mitä te käärisitte äitienpäiväksi pakettiin?