Täällä huono bloggaajanne hei. Viime päivityksestä on kulunut tsiljoona vuotta, mutta vaikka olen loistanut poissaolollani tämä ei tarkoita ettenkö olisi blogia ajatellut. Ja tulossa onkin monen monta päivitystä, vaikka itse lähden (taas vaihteeksi) reissuun. Tällä kertaa matkakohde on hieman Tamperetta eksoottisempi – Ateena. Ja voin taata että matkan jälkeen on monen monta lomahehkutusta luvassa, kuvien kera tietenkin!
Henki pihisee siis sekä kirjoittajassa että blogissa edelleen. Ja kirjoittajan kohdalla todellakin pihisee, sillä Tampereelta jäi monen hyvän muiston lisäksi matkaani sitkeä flunssa, joka on vienyt ääneni lähes kokonaan. Voitte varmasti kuvitella miten piinaavaa äänettömyys on tällaiselle räpättäjälle?!?
Toivottavasti olette päässeet nauttimaan ihanista helteistä kukin omalla tavallanne. Itse tosiaan vietin helteisen viikon töitä tehden, mutta onneksi iltapäivät olivat vapaata ja käytinkin tuon ajan Tampereella harhailuun. Vaikka olen aina vannonut rakkauttani kesäiselle Turulle, taisi Tampere saada myös palasen tämän tytön sydäntä. Kosken rannalla istuessani totesin olevani pakahtumaisillani onnesta. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ja oikeastaan ilman mitään näkyvää syytä. Myöhemmin tosin mietin mahtoiko tuolloin jo kytevä flunssa vaikuttaa aivotoimintaani pehmittämällä aivoni vaaleanpunaiseksi hötöksi, joka aikeutti tuon viikon kestäneen vaaleanpunaisen onnellisuuden. Vahvasti veikkaan että kesällä on myös vaikutusta asiaan. Mutta oli syy mikä tahansa, en valita lopputuloksesta laisinkaan!
Henki pihisee siis sekä kirjoittajassa että blogissa edelleen. Ja kirjoittajan kohdalla todellakin pihisee, sillä Tampereelta jäi monen hyvän muiston lisäksi matkaani sitkeä flunssa, joka on vienyt ääneni lähes kokonaan. Voitte varmasti kuvitella miten piinaavaa äänettömyys on tällaiselle räpättäjälle?!?
Toivottavasti olette päässeet nauttimaan ihanista helteistä kukin omalla tavallanne. Itse tosiaan vietin helteisen viikon töitä tehden, mutta onneksi iltapäivät olivat vapaata ja käytinkin tuon ajan Tampereella harhailuun. Vaikka olen aina vannonut rakkauttani kesäiselle Turulle, taisi Tampere saada myös palasen tämän tytön sydäntä. Kosken rannalla istuessani totesin olevani pakahtumaisillani onnesta. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ja oikeastaan ilman mitään näkyvää syytä. Myöhemmin tosin mietin mahtoiko tuolloin jo kytevä flunssa vaikuttaa aivotoimintaani pehmittämällä aivoni vaaleanpunaiseksi hötöksi, joka aikeutti tuon viikon kestäneen vaaleanpunaisen onnellisuuden. Vahvasti veikkaan että kesällä on myös vaikutusta asiaan. Mutta oli syy mikä tahansa, en valita lopputuloksesta laisinkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti