This opportunity comes once in a lifetime

weheartit.com

No joo. Aamu alkoi ihan tavallisesti kunnes eksyin wenttiin katsomaan jokos olisi tullut tuloksi kandista. Hetken jopa mietin, että olisiko parempi vain olla katsomatta. Mitä jos kypsäri ei olisikaan mennyt läpi, sillä käytävillä liikkui pari viikkoa sitten aika ikäviä huhuja kiristyneistä kypsärin vaatimuksista. Ja mitä jos koko kandin tulos olisi paljon huonompi kuin mitä olin odottanut ja toivonut? Kädet täristen kirjoittelin näytölle käyttäjätunnuksen ja salasanan. Sitten peitin simät kädelläni. Hetken päästä hengitin syvään ja siirsin sormea. Okei. Opiskelijanumeroni on listalla. Enää pitää siirtää katsetta pari senttiä oikealle. Ja siellä se sitten oli. Kandin tulos. Hienoinen pettymys.

Tiedän olevani hölmö. Moni olisi aivan onnessaan saamastani arvosanasta, mutta itse olen hiukan pettynyt. Uhosin kovasti kandin alkaessa, että tämä tehdään nyt parhaalla mahdollisella arvosanalla läpi. Muu ei tulisi kysymykseenkään. Toki jossain matkan varrella tajusin, että vaikka miten analysoin ja kirjoitan, ei tulos silti välttämättä ole se täydellinen vitonen. Pari viikkoa ennen lopullista palautusta ohjaaja kehotti mua laittamaan työn kansiin. Olin kuulema valmis. Itseäni ahdisti, sillä vielähän mulla olisi aikaa muokata työtä. Mutta kuuntelin ohjaajaa ja kiltisti palautin työni. Toki tajuan, että lopputuloksen kannalta tällä ei varmasti ole mitään merkitystä, sillä ohjaajan kokemuksella hän varmasti näki että työni on valmis eikä enää muuttuisi suuntaan tai toiseen, vaikka miten olisin tekstiäni hionut.

Nelonen. Hyvä, mutta ei silti paras. Ironista. Joskus tuntuu että kyseinen lause kuvastaa koko mun elämääni noin niinkuin muutenkin.

Ja ennen kuin kukaan ehtii kommentoimaan että lopeta nyt ruikuttaminen typerä kakara, niin totean jälleen kerran että tiedetään. Tiedän, että on tyhmää harmistua tällaisesta jutusta. Olenhan loppujen lopuksi saavuttanut jotain suurta ja hienoa ja tehnyt tämän kunnialla. Saisin taputtaa itseäni päälaelle. Ja niin teenkin. Heti kun osaan sisäistää että tämä projekti on nyt tuotu päätökseen kunnialla ja on aika jatkaa eteenpäin - kohti uusia haasteita!

Seuraava haaste voisi olla vaikka näiden ruotsin tehtävien valmiiksi saaminen- Ja siinä on haastetta kerrakseen!

weheartit.com

Frankly, my dear, I don't give a damn

Aah, hullu päivä! Tai itse asiassa hullu viikko. Tai oikeastaan hullua aikaa elämässäni. Koulu on kaaosta ja oma nuppi myös sen mukana. En tiedä onko se tää kevät (juu-u. Sellanen tää vuodenaika kuulema on vaikka lunta tulee kuin joulukuussa!) vai mikä on, kun ajatukset karkailee jonnekkin ihan epäolennaiseen koko ajan!

Piti itseasiassa tulla tekemään postaus eilisestä asusta, mutta kävipä silleen hauskasti että joku torvi oli jättänyt järkkärin päälle viikoksi, niin akku oli loppu kun piti alkaa ottaa valokuvia. Siispä eilisestä asusta ei ole kuvia. Kävin siis eilen katsastamassa KATO ISI! näytelmän, joka kertoo 8-vuotiaasta Pilvistä. Pilvin äiti on jättänyt perhen muutamaa vuotta aikaisemmin ja nyt Pilvin isä ei tee muuta kuin nukkuu ja itkee. Perheessä vierailevaa kodinhoitaja Timppaa Pilvi pelkää, etenkin kun Timppa puhuu Pilvin kotoa pois viemisestä ja muuttamisesta perhekotiin. Pilvin elämän valopilkkuna on vauhdikas ja kekseliäs mummo, joka ei todella ole ihan tavallinen tapaus! Kaiken kaikkiaan KATO ISI! käsittelee hienosti vanhemman masennusta lapsen näkökulmasta, itkettää, naurattaa ja yllättää. Myös toteutus oli visuaalisesti mahtava! Käykää siis ihmeessä katsomassa kyseinen näytelmä, jos siihen on mahdollisuus. Kyseinen aihe on kuitenkin nykyään hyvin ajankohtainen ja silti monesti vaijettu.

Olen kovasti yrittänyt olla tänään tehokas. Heräsinkin jo kello 6.30 (eli niinkuin vanhaa aikaa 5.30! Tajutonta!). Tosin, pakko tunnustaa että oli nukuttava hiukan päikkäreitä ennen kuin lähdin koululle. Ja siltikin tuntuu että silmäpussit raahaa maata... Onneksi sää sentään oli aurinkoinen ja melko lämmin. Uskalsin jopa heittää mekon päälle. Ja sain ilmeisesti jotkut hepulit kuvatessani asua, sillä nauratti ihan uskomattomasti koko kuvauksen ajan.

Mekko: Gina Tricot

Bad hair day :)

Kukkuu!

Siniset nakit (lakka H&M)

Pitsiä ja puhvia <3

Niin tosiaan, nyt oon testannut ton H&M:n sinisen lakan ja tykkään! Kieltämättä tulee vähän mieleen smurffi tosta väristä, mutta onpahan ainakin pirteä yksityiskohta. Tänään tosin mietin taas hetken että olenko jo liiankin värikäs kun löytyi sininen pipo ja huivi, keltainen takki, ruskeat kengät ja laukku, siniset kynnet ja pinkit aurinkolasit. No erotunpahan ainakin porukasta, hyvällä ja pahalla!

Nyt katsastamaan Top Chef finaali ja miettimään, miksi mä en osaa kokata noin?

Synttärilahjojen (epäonnistunutta) metsästystä

Kuva: weheartit

Viikot vierähtää niin nopeasti, etten ollut lainkaan sisäistänyt että siskollani on synttärit ihan juurikin parin päivän päästä - enkä tiettykään ole ostanut mitään lahjaa. Toki ymmärrän että siskoni ei välttämättä oletakkaan saavansa mitään, mutta musta on kiva kuitenkin muistaa toista edes jotenkin. Joten aamulla koulutyöskentelyn ohessa alkoi siis netin hurja selailu: nyt pitää löytää jotain kivaa ja nopeasti!

Törmäsin viikonloppuna minulle uuteen nettisivustoon. Bohoo niminen vaateliike tarjoaa kivoja ja trendikkäitä vaatteita ja asusteita halpaan hintaan. Toimitus suomeen ei ole ilmainen, mutta varsin edullinen kylläkin. Näiltä sivuilta löysin muutaman varsin ihanan käsilaukun ja ajattelinkin että tilaan laukun kahdessa eri värissä joiden väliltä sisko saisi valita ja joista toinen jäisi sitten itselleni. Mutta arvatkaapa mitä? Kotiin tullessani ja aloittaessani tilauksen tekoa, oli toinen kuolaamistani käsilaukuista myyty loppuun. Juurikin se ihana keltainen johon itse rakastuin ensi silmäyksellä. Arvatkaa tekikö mieli alkaa itkeä? Nyt ei siis ole enää mitään lahjaideoita. Pää lyö tyhjää. Paniikki!

Nytpä siis taidetaan päätyä kompromissiin, joka varmasti miellyttää kaikkia osapuolia. Sisko saa valita haluamastaan nettikaupasta muutamalla kympillä itselleen jotain kivaa ja allekirjoittanut maksaa viulut. Kelpaisi lahjaksi mulle ja toivottavasti lämmittää myös siskon mieltä (plus kivasti pystyn laittamaa sitten samaan tilaukseen jotain "pientä kivaa" synttärilahjaa myös itselleni...).

Nyt juhlimaan vuotta vanhempaa siskoa!

Kuva: weheartit
Ja tää on oikeasti ihan kaikella sisaren rakkaudella :D ILY siskoseni <3

Syötävän söpöt

Esittelinkin tuossa jokunen aika sitten pinkiksi lakattuja kynsiäni ja nyt päätin hiukan esitellä ostamiani lakkoja. Lähdetään siis liikkeelle siitä, että ennen näitä kolmea en omistanut yhtäkään kynsilakkaa. Työskentelen elintarvikkeiden kanssa, joten lakatut kynnet ovat ehdoton ei-ei työssäni. Satunnaisesti olen käyttänyt juhlissa tekokynsiä, jotka ovat viilattuna näyttäneet ihan hyvältä ja siisteiltä, mutta tuntuneet hiukan kököiltä ja irtoilleet omia aikojaan. Työni on varmaankin ollut suurin syy siihen, miksi lakkoja ei ole tullut hankittua, mutta ihasteltuani useiden bloggareiden ihania kynsiä päätin että kesäksi on pakko saada itselleni muutama herkullisen värinen lakka - vaikka sitten vain varpaisiin. Tosin, näin jälkikäteen ajateltuna, miten ihmeessä viikonlopputyöni haittaisi arjessa kynsien lakkaamista?

Kyseiset kolme lakkaa tarttuivat matkaani muutama viikko sitten. Toistaiseksi olen ehtinyt kokeilemaan molempia Lumenen lakkoja ja kovasti tykästyin kumpaankin, vaikka lakkausjälki ei aivan priimaa ollutkaan. Todetusti lakkaaminen on aika taitolaji ja varsinkin kun taukoa on ollut lähes kymmenen vuotta viime sutimisesta, saattaa lopputulos muistuttaa enemmän 3-vuotiaan värityskirjaa kuin lakattuja kynsiä. Aloitin lakkaamisen jaloista ja sutisin varpaankynsiin Lumenen vihreää lakkaa. Pakko todeta, että vihreät varpaankynnet olivat jotenkin piristävä näky aamuisin sukkia jalkaan laittaessa (tulisipa kesä niin voisi luopua sukista!). Niimpä innostuin lakkaamaan myös sormien kynnet ja värinä oli tosiaan tuo pinkki Lumenen lakka. Varsinkin keltaista kevättakkiani vasten pinkki kynsilakka toimi kivana tunnelman nostattajana.

Vielä pitäisi testata tuo sininen lakka. Toivon, että lakka olisi edes suhteellisen laadukasta, vaikka kyseessä onkin H&M:n halppislakka. Jos sininen lakka osoittautuu kunnolliseksi, uskallan ehkä palata hakemaan sen hempeän pinkin Hello Kitty lakan ilman, että joudun kassalla sepittämään tarinaa tuttavan lapsen synttäreistä :)

Tykkään

Tykkään tästä tyylistä:

  Cosette M., 19 year old Bitter Lady from Stockholm/Malmö (http://lookbook.nu)

Tykkään siitä, että pystyn kopioimaan kyseisen tyylin melko vaivatta, sillä itseltäni löytyy samantyylinen hame, jota en ole tajunnut yhdistää tuollaiseen toppiin. Jee! Ja haluan ehdottomasti myös keltaiset sukkahousut!

Tykkään iloisista yllätyksistä. Sellaisista hetkistä, että alkaa miettiä että oma elämä on kuin elokuvaa, jonka juoni on todella yllätyksellinen.

Tykkään niistä hetkistä kun on niin onnellinen, että tahtoisi irtautua omasta ruumiistaan ja nähdä itsensä ulkopuolelta, jotta voisi todella tallettaa hetken muistiinsa. Sellaisista hetkistä, kun toivoo, että hetkestä voisi saada valokuvan. Siitä, että niissä hetkissä tuntuu kuin olisi maailman kaunein olento.

Tykkään siitä, että muutaman viikon päästä tää kiire tulee helpottamaan (toivottavasti) edes vähän.

Tykkään tosta hullusta katista, vaikka se välillä ajaakin mut hulluuden partaalle karvoineen ja tihutöineen. Juurikin viimeksi tänään nauroin sen touhuja ja tulin hyvälle mielelle.

Tykkään siitä, että hyvä kaverini muutti melkeinpä naapuriini ja nähdään toivottavasti tulevaisuudessa paljon enemmän. Heti huomenna lenkille! :)

Tykkään tästä blogista Kristina's. Törmösin blogiin Focus on fashion blogin kautta ja täytyy todeta, että kyseinen blogi ja kirjoittaja ovat vaan jotenkin ihanan raikkaita, pirteitä ja eloisia. TYKKÄÄN!

Villi länsi

Tämän päivän asu lähti rakentumaan aivan itsestään, kun päätin ottaa käyttöön H&M:ltä ostamani rusettikorvakorut. Korvakorut saivat seuraa äidiltä lainatusta, eikä koskaan palutetusta, kaulakellosta (vai miksi tuota nyt pitäisi kutsua, tuo termi kuulostaa ihan lehmänkellolta!) Jotenkin tämä yhdistelmä toi mieleen villin lännen. Vai olenko ainoa jolle ruskea nahka ja mokka aiheuttavat tämänlaisia assosiaatioita?

Ainoa kuva jossa nuo korvakorut ja nurinperin oleva kello näkyvät edes hiukan

Aina kun katselen näitä kuvia huomaan että vaatteet kaipaisivat silitysrautaa... Silti olen niin laiska etten jaksa alkaa silittää tuota pyykkivuorta. Tai no oikeastaanhan kyse on siitä, että mulla on tärkeämpääkin hommaa. Pitäisi lukea psykologian historian tenttiin sellaset 700 sivua ja tehdä ruotsin tehtäviä ja mennä tenttimään toi ruotsi ja sitten seuraavana päivänä toi psykan historia. Pelkään tuota ruotsin tenttiä ehkä enemmän kuin mitään, sillä en todellakaan loistanut osaamisellani lähtötasokokeessa ja jos tentti on vielä paljon vaikeampi, niin en ikinä tule läpäisemään sitä. Ahdistaa! Vaikka nyt sentään on ollut ihan kiva käydä tunneilla ja oon onnistunut muuttamaan asennettani kyseistä kieltä kohtaan paljon positiivisemmaksi. Mutta silti.

Olen reipastunut myös liikunnan puolella. Maanantaina kävin combatissa ja tänään oli vuorossa pumppi. Huomasi kyllä pumpissa että on pidempi tauko takana, sillä en pystynyt tekemään sarjoja yhtään niin isoilla painoilla kuin ennen. Ja just kun olin alkanut käyttää jo niitä viiden kilon painojakin. Toivottavasti saan itseni taas samaan kuntoon pian.

Myös ikäkriisiä pukkaa päälle, sillä synttärit lähestyy uhkaavasti. Mitään kovin ihmeellisiä suunnitelmia ei ole luvassa. Toisaalta on sellanen olo, että ei jaksa edes juhlia mitenkään kun on vaan niin masentavaa olla näin vanha ja toisaalta sit taas ajattelee, että jos juhlisi oikeen urakalla niin vanheneminen ei ehkä tuntuisi niin pahalta. Tai sitten tää on vaan rimakauhua. Olen viettänyt niin yllätykselliset ja ihanat synttärit viimeisenä kahtena vuotena, että miten mä muka pystyisin nyt ylittämään ne?!? Että tällasia ongelmia mulla. Eikö ookkin suurta! :)

Just love yourself and you're set

Tänään on ollut värikäs päivä. Ja tänään on virallisesti tullut myös kevät kotiini. Ensimmäinen todiste on tuo pöydällä kukkiva tulppaanipuska. Toinen todiste keväästä löytyi, kun palasin koulusta kotiin: terassin katolta oli sulanut kaikki lumi pois, joten katon läpi pääsee taas paistamaan aurinko terassille. Ihanaa! Huippua! Mahtavaa! Koko kämppä on lumen sulamisen ansiosta muutenkin paljon valoisampi ja asukkaan hymy on korvasta korvaan.

Mutta myönnetään että värikkyys alkoi oikeastaan jo eilen, kun päätin poikkeuksellisesti lakata myös sormieni kynnet. Oikeastaan, en ole vuosiin omistanut yhtäkään kynsilakkaa, koska töissä ei saa olla lakatut kynnet ja jotenkaan en ole aikaisemmin jaksanut innostua varpaankynsien lakkaamisesta. Ajattelin kuitenkin, että kirkkaat värit varpaissa saattaisivat kivasti piristää sillointällöin ja noukin ostoskoriin muutaman lakkapullon viimeisellä ostosreissullani Myllyssä. Mutta nyt tosiaan tuli lakkaa sudittua myös sormien kynsiin. Pinkkiä lakkaa. Lakkauksen jälki kielii ehkä siitä, että viimeisestä lakkauskerrasta taitaa tosiaan olla yli kymmenen vuotta aikaa, mutta harjoitus tekee metsurin! Vielä minäkin opin!

Pinkit nakit

Muutama postaus taaksepäin kerroin ostaneeni sulkakorvakoruja. Tänään korvaan pääsivät killumaan turkoosit. Päätin piristää muuten niin mustaa asuani värikkäillä asusteilla. Pinkit kynnet saivatkin siis seurakseen turkoosit korvakorut. Uskalsin myös vihdoinkin ottaa käyttöön Asokselta tilaamani Paul's Boutiquen laukun, joka siis on sininen. Koko komeuden kruunasi Asoksen keltainen takki, joka ei päässyt kuviin saakka, mutta jonka voitte katsastaa aikaisemmista kuvista.

Korvakorut: Accessorize

Tulipa sentään edes jonkin verran eloa muuten tylsän kulahtaneisiin vaatteisiin. Mitäs sanotte? Hokaus vai mokaus? :)

Loppuun vielä yksi kuuma kesäkissa:

"Taas toi muija riehuu ton ihme härvelinsä kanssa... Ei paljoa kiinnosta!"

Akkujen latausta

Vietän viimeistä löhöpäivää, sillä huomisesta alkaa kolmen viikon tsemppaus. Koulu ja työt pitävät kiireisenä ja oikeastaan tahti rauhoittuu vasta sopivasti synttäreikseni, jolloin toivottavasti olisi tentittynä ruotsi ja psykologian historia. Pyhästi myös vannon, että yritän ehtiä liikkumaan enemmän tulevien viikkojen aikana, sillä ensin salilta piti pois kauhea kiire ja sitten vatsatauti. En uskaltanut lähteä kokeilemaan vielä viikonloppunakaan, mutta huomenna toivon ehtiväni taas combattiin purkamaan kiukkua.

Sunnuntai on sujunut laiskasti. Aamulla tein hiukan kouluhommia ja sitten suuntasin siskoni kanssa kiertelemään kauppoja. Käytiin Skanssissa kiertelemässä vaatekauppoja ja mukaan tarttui Accessorize:sta muutamat sulkakorvakorut. Myönnetään, etten osannut päättää mustien ja turkoosien väliltä, joten hankin lopulta molemmat. Ja kun siirryttiin Seppälään, löysin sieltä tietty vielä muutamat erilaiset. Tälläkertaa päätin kuitenkin jättää Seppälän versiot ostamatta, koska hei oikeasti miten monet sulkakorvakorut voi yksi ihminen tarvita? Tosin, jos kuolaamani Vilan hame tulee alennukseen ja ostan sen, on ehkä pakko palata ostamaan myös Seppälästä ne toiset korvakorut... Noissa sulkakoruissa on plussaa se, että vaikka ovat kookkaita ja näyttäviä niin korut eivät paina mitään. Toisin kuin esimerkiksi ne jättimäiset korvakorut jotka ostin eilen. Ne painaa varmaan kilon ja tulevat venyttämään korvani norsun korviksi, mutta onpahan ainakin sitten jotain millä viilentää itseään kesähelteillä! :)

Skanssin jälkeen oli tarkoitus kierrellä vielä hetki kirpputoreilla, mutta valitettavasti kello oli jo sen verran paljon että kirppikset olivat menneet jo kiinni. Sen siitä saa kun istuu ja mussuttaa Sushia, eikä keskity olennaiseen... Onko muuten ideoita mihin kirpputoreihin Turussa kannattaisi tutustua? Itse en ole käynyt Turussa kuin Manhattanilla olevassa kirppiksessä ja Länsikeskuksen kirppiksessä. Mistä mahtaisi tehdä kivoja vaatelöytöjä? Tuntuu että suurin osa kirppisvaatteista on jotain vauvojen vaatteita tai vaihtoehtoisesti aivan rojutavaraa. En tajua mistä ihmiset löytää kaikki ihanat kirppislöytönsä, kun itse on koskaan löydä mitään...

Mutta nyt tää oikasee koipensa ja menee sohvalle nauttimaan löhöpäivänsä loppuun! Palailemisiin!

Kuva: weheartit

Tykkään

Tykkää sarja jatkuu. Jei!

Tykkään Annin asenteesta. Joskus olen Annin kanssa ihan samoilla linjoilla. Varsinkin työporukassamme on aika vakiovastaus kun joku pyytää tekemään jotain "E". Ratkiriemukasta!



Tykkään ystävistä, joille voi soittaa pitkienkin aikojen jälkeen ja olo on kuin olisi puhunut viimeksi eilen. Parasta!

Tykkään pinkeistä aurinkolaseistani, jotka ostin jo aikoja sitten tulevan kesän kohelluksia varten. Tule jo kesä!

Tykkään vauhdista. Mua ei koskaan lapsena pelottanut, jos isä ajoi autolla lujaa (isä on siis joskus harrastanut autourheilua ja sillä on välillä paha tapa siirtää harrastus arkielämäänsä...) eikä edes silloin kun pääsin isän sprinttiauton kyytiin. Nuorempana kun ratsastin, ehkä parasta oli laukata maastossa täysillä. Ja sitten omina "hurjina nuoruusvuosina", kun vastakkainen sukupuoli on yrittänyt saada mut kiljumaan kauhusta auton tai moottoripyörän kyydissä, olen joutunut tuottamaan pettymyksen ja kiljumaan vain innoissani "KOVEMPAA!!" Lisään kuitenkin tähän että kaikissa näissä tilanteissa uskon olleeni täysin turvassa (tyhmä kun olen)

Tykkään tästä tyylistä

  Alyce M., 24 year old Jewellery Photographer from Perth

Tykkään notkua Facebookissa

Tykkään katsoa kun muut nukkuvat. Okei, kuulostipa creepyltä! Tarkoitin siis, että musta esimerkiksi nukkuva kissa, nukkuva vauva tai vieressä nukkuva ihminen on joskus tosi rauhoittavaa katseltavaa. Jotenkin kiva katsella toisen kasvoja ja miettiä että mitäköhän unta toi näkee. Näkeeköhän kissat edes unta (katsoo nukkuvaa Sakua ja pohtii hän)

Tykkään Ellasta. Sori Ella että suihkutin sua saippuavedellä silmään viime viikonloppuna :) (tää ei niin anna hyvää kuvaa mun esimiestaidoista...) Mut Elbo on ihana!

Piristystä päivään

Päätin heittää tänään kaupungille lähtiessäni kevättakin päälle, sillä vaikka ilma ei ollut kovinkaan keväinen en joutunut ulkona juurikaan värjöttelemään. Niinpä sain otettua käyttöön Asokselta tilaamani keltaisen kevättakin. Jotain piristystä vielä melko nuutuneeseen olooni (vaikka kun näitä kuvia katselee niin ei riittänyt takki pelastamaan nuutuneisuutta...) Kokonaisuus näytti jokseenkin tältä:

Takki: Asos

Laukku: ostettu viime kesänä Barcelonan Bershkasta

Takille täytyy näyttää hiukan silitysrautaa, sillä tosiaan olen heittänyt sen suoraan paketista ja sovituksesta vaatepuulle ja sen on näköinenkin. Hupshups! :)  Tuli myös tänään pieni paniikki, että onko takki sittenkin hiukan liian iso, mutta ehkäpä olo oli hassu vain siksi, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ei päällä ollut kymmentä kiloa vaatetta lämmittämässä ja pystyi siksi liikkumaan vapaammin.

Mainittakoon vielä eriseen että myös kämppä sai lisäpiristystä keltaisesta väristä, sillä kaupasta lähti mukaan tulppaanikimppu. Raivasin keittiön ruokapöydän (mulla on paha tapa jättää tavaroita pyörimään ruokapöydälle, kun syön yleensä ateriani olkkarissa) tyhjäksi ylimääräisestä tavarasta, pyyhin kissankarvat veks ja nyt keittiö näyttää jotenkin ihanan seesteiseltä. On se jännä miten pienillä jutuilla voi olla niin suuri vaikutus. Mitäköhän suunnittelemani suursiivous tekeekään tän kämpän tunnelmalle?

Designmyyjäiset Kauppakeskus Hansassa

Huh, hengissä edelleen. Tulin tosiaan kipeäksi tuossa tiistai-keskiviikko välisenä yönä ihan yllättäen. Heräsin vaan kolmelta yöllä, ihan totaalisesta unesta täysin virkeänä ja tiesin alle viidessä minuutissa mistä on kyse. Mulle on tulossa vatsatauti. Eipä siinä montaa minuuttia tarvinnut odotella kun virallinen varmistuskin saapui paikalle, mutta eipä siitä sen enempää. Keskiviikko hujahti ohitse nukkuen ja kärsien, sillä joka paikkaan kolotti ikävästi. Jopa sormien nivelet sattuivat liikuteltaessa. Torstaina olo oli jo paljon parempi, mutta koska mahaan sattui vielä aina kun istuin tai liikuin, katsoin parhaaksi jäädä kotisohvalle nukkumaan ja katsomaan Gilmoren tyttöjä DVD:ltä. Nyt muutama päivä myöhemmin ja luultavasti noin 24 tunnin unien jälkeen (miten paljon ihminen oikeasti voi nukkua!) olo on jo melko hyvä, mitä nyt vieläkin sydän hakkaa hulluna kun tekee jotain raskaampaa. Tämän pitkän ja liian yksityiskohtaisen terveydentilani kuvailun jälkeen teen yhteenvedon ja totean, että toivon todella jokaisen teistä säästyvän tältä kokemukselta.

Kuva: http://designmyyjaiset.wordpress.com

Mutta nyt itse asiaan. Koska vietän vaihteeksi taas töistä vapaata tämän viikonlopun, pystyn tekemään muutakin kuin koulujuttuja ja käymään töissä. Huomenissa ajattelin mennä pyörähtämään Turkuun ja samalla käydä tsekkaamassa kauppakeskus Hansassa pidettävät Desingmyyjäiset. Tapahtuma alkaa kello 12.00 ja päättyy kello 18.00, joten hyvin on aikaa mennä tekemään löytöjä niin vaatetukseen kuin kodin sisustukseenkin. Lisätietoa tapahtumasta ja tapahtumaan osallistuvat myyjät löydät täältä.

Tehoton tiistai

Tänään olen viettänyt paljon ansaitsemaani löhöpäivää. Tai no, olinhan mä jo aamulla kello 8 yliopistolla ja vasta kolmelta kotona, mutta silti. Ilta on ollut pelkkää rentoutumista. Aloitin itseni hemmottelun käymällä testaamassa salilla infrapunasaunan. Olen varmaan kaikkia muita ihmisiä jäljessä, mutta tosiaan en ollut koskaan ennen ollut kyseisessä härvelissä. Suhtaudun myös hieman skeptisesti kaikkiin infrapunasaunan luvattuihin vaikutuksiin, mutta koska lihakset oli jumissa eilisestä treenistä, niin eipä lämpimässä istumisesta ainakaan haittaa voisi olla.

Mukaan testaukseen lähti siskoni, hänkin ensikertalainen. Saavuttiin salille ja laitettiin sauna lämpiämään. Yllättävän nopeasti koppi lämpeni, itse en ollut ehtinyt selata kuin vasta muutaman sivun lehteä, jonka kuvittelin lukevani lämpenemistä odottaessani. Mutta ei hätää, koska infrapunasaunassa ei tosiaan heitellä vettä mihinkään, ei ilma ole kauhean kosteaa ja lehden voi hyvin napata mukaan lauteille. Siispä pyyhe ympärille, lehti mukaan ja lauteille. Aluksi tuntui hieman hassulta istua liikuntakeskuksen pukukopissa lasiovisessa hökötyksessä. Ihan kuin olisi ollut näyteikkunassa. Hetken istumisen jälkeen sitä alkoi kuitenkin rentoutua ja parikymmentä minuuttia sujahti ohitse hetkessä höpötellen ja lehteä selaillen. Suihkun jälkeen olo oli kieltämättä tosi hyvä: rento, mutta pirteä. Tämän suhteen siis sauna ainakin piti lupauksensa.

Kävin vuokraamassa illaksi The Social Networkin. Seuraavaksi siis oli luvassa totaalinen uppoaminen sohvalle. Kissa mahan päällä (Sakun lemppari paikka sohvalla silloin kun joutuu jakamaan sohvansa jonkun muun kanssa), karkkipussi kainalossa tutustuin facebookin ihmeelliseen tarinaan ja pakko todeta että tykkäsin kyllä leffasta paljon.

Itsekin Facebookissa notkun päivittäin lukuisia tunteja tekemättä oikeastaan mitään ja toisinaan suoraan sanoen kytäten ihmisten elämää. Oli hauska huomata, että siihen se Facebook leffan mukaan perustuu: Facebook luotiin, jotta tietäisimme kuka on kenenkin kaveri, seurusteleeko hän kenen kanssa ja mitä hän tekee vapaa-aikanaan, ilman että joutuisimme suoraan kysymään näitä asioita ihmiseltä itseltään. Myös se, että elokuvan mukaan Mark Zuckerberg ei luonut Facebookia vain tehdäkseen ison kasan rahaa (jota tosin sitten teki) vaan tehdäkseen vaikutuksen muihin ja erääseen tiettyyn tyttöön, lisäävät tarinalle oman hohtonsa. Oli tarina sitten täysin totta tai ei, suosittelen kyseisen pätkän katsomista. Jesse Eisenbergin esittämä Zuckerberg on kaikessa sosiaalisessa taidottomuudessaan ja neroudessaan loistava ja kun elokuva vielä pyörii lähes kaikkien tunteman aiheen ympärillä on viihtyminen taattua!

Mutta nyt alkaa päivä olla pikkuhiljaa pulkassa ja aika mennä nukkumaan kuin mikäkin mummo jo kymmeneltä. On näet kertynyt tuota univelkaa jo jonkun verran... Palailemisiin!

Tykkään

Ajattelin aloittaa kirjoittamaan teille "tykkään" sarjaa. Jaa miksikö? No koska positiivista ajattelua ei voi koskaan olla liikaa. Lisäksi voisi olla allekirjoittaneelle terapeuttista keskittyä asioihin, joista tykkää elämässään sen sijaan että miettisi liikaa asioita, joista ei tykkää/jotka ärsyttää/ jotka tekee surulliseksi jne... Plus tykkää sarja varmasti tulee myös kertomaan hiukan enemmän siitä, kuka täällä kirjoittelee ja mitä hänelle kuuluu. Siis enemmittä puheitta, alkakaamme tykätä!

Tykkään tästä tyylistä:

  Iris 27 year old Fashionstudent from The Netherlands

Tykkään siitä, että kohta on jo kevät ja enää ei tarvitse pukea päälleen sataa kerrosta vaatetta ja silti paleltua kuoliaaksi. Pukeutuminen on niin paljon kivempaa keväällä ja kesällä!

Tykkään siitä, että pääsen illalla pitkästä aikaa bodycombattiin. Tänään lyödään ja potkitaan tunteella

Tykkään päivistä, joina yllättäen olen tosi tehokas ja saan asioita aikaiseksi. Siitä tulee hyvä mieli.

Tykkään tästä biisistä, tulee hyvälle tuulelle väkisinkin :)

Tykkään Tästä blogista: Tara Banxx. Ihanan paljon kuvia ja kirjoittaa niin mukavan letkeästi. Viimeksi just tänään nauroin ääneen (ja sain pitkää silmää koulun tietokoneluokassa...Milloin mä opin, ettei mitään hauskaa saisi lukea yleisellä paikalla? Ihmiset kattoo mun huutonaurukohtauksia hiukan oudosti)

Hei, olen Salla ja olen riippuvainen blogeista

Se on hyvin jännä (katsottu taas liikaa Pasilaa) ilmiö mun elämässäni, että kun innostun jostain asiasta, ei elämässä tunnu olevan tilaa enää millekkään muulle. Tajusin tänään, että juurikin näin on käynyt tämän blogin ja blogeilun suhteen.

Etsin koko uusia blogeja, joita seurata. Ja seuraamisella en tarkoita mitään "käyn kerran viikossa vilkaisemassa onko tullut uutta tekstiä" tyylistä seuraamista, vaan siis pakkomielteistä tunnin välein jokaisessa lukemassani blogissa käyntiä. Pitäisikö ihmisellä herätyskellojen alkaa päässä soida, kun suunnilleen huutaa tietokoneen näytölle, että "helkkari, päivittäkää blogejanne joskus!" Vastaus on, että pitäisi. Varsinkin jos blogi on päivitetty viimeksi alle 24 tuntia sitten.

Olen myös huomannut, että blogini perustamisen jälkeen olen päästänyt sisäisen shoppailijani vähän liiankin vauhdikkaasti valloilleen. Vapaa-aika sujuu mukavasti netissä, uusia vaatesivustoja etsiskellen. Ja kun tuntuu, että kaikki muutkin ostelee uusia vaatteita jatkuvasti! Pakkohan sitä on itsekkin saada. Mutta todellisuuskatsauksena voidaan todeta, että suosituimpien blogien pitäjät tosiaan saavat osan uusista vaatteista ja muista tuotteista ilmaiseksi, eikä siinä ole mitään pahaa. Suon sen mielelläni heille. Itseni pitäisi vaan muistaa, että ensi kuussakin pitää maksaa vuokra ja joskus olisi kivaa syödäkin jotain. Uudet korkkarit, uusi mekko, korvikset, kynsilakat sun muut näyttää ehkä kivalta ja saa mut hyvälle tuulelle, mutta niistä ei voi tehdä aamupalaa eikä niissä voi asua. Sääli.

Kirjoitukseni pointti? No sellaista ei varsinaisesti taida edes olla. Paitsi että olen totaalisen rakastunut ja koukussa bloggaamiseen!

Kuva: weheartit

Tyttömäisen hempeää

Tämän hetken "pakko saada" tavarat ovat jostain kumman syystä vahvasti tyttömäisen pinkkejä. Eipä silti, koin tuossa jonkin aikaa sitten aika ison heräämisen kun olin kirjaston lukusalissa ja aloin latoa tavaroitani pöydälle: pinkistä kassista nostettiin pöydälle pinkki mappi, pinkki puhelin ja pinkki puhelinpussi. Pakko sanoa että järkytyin itsekkin! Onneksi ei vielä ole havaittavissa mitään "blondin kosto" ilmiötä, eli vaikka kyseistä väriä olen käyttänytkin silloin tällöin ahkerasti, en ole onnistunut (toivottavasti) näyttämään totaalisen tyhjäpäältä. Mutta seuraavaksi muutama pinkki juttu, jonka mielelläni lisäisin vaatevarastooni ennen kesää.

Kengät: Irregular choice

Mekko: Miss Selfridge

Etenkin tuo mekko on ihan pakkopakkopakko saada! Täytynee väijyä josko sen hinta tulisi alas pikkuisen niin sitten voisin kyseisen ihanuuden ostaa.

Käykää ihmeessä kurkistamassa molempien liikkeiden vaate- ja kenkätarjonnat. Aivan ihania juttuja kohtuulliseen hintaan. I like!

On melko kypsä, sanan molemmissa merkityksissä

Olin tänään aikaisemmin suorittamassa kandini kypsyysnäytteen. Onhan nuo olleet aina kuulema aika helppoja, mutta silti kieltämättä hiukan jännitti. Olisi todella nöyryyttävää jos ei osaisikaan vastata mitään järkevää! Mutta hyvinhän tuo tuntui menevän. Nyt olisi sitten kandi virallisesti takana ja voidaan jäädä jännityksellä odottamaan tuloksia.

Sanan toisessa merkityksessä alan olla aika kypsä tuohon täysinäiseen kalenteriini. Tyhjiä välejä kalenterissa on harmittavan vähän. Olen yrittänyt raivata edes joka toisen viikonlopun vapaaksi, mutta tuntuu että pikkuhiljaa nekin täyttyvät kouluhommista, joita en ehdi viikolla hoitaa. Aina kun yrittää jättää vapaapäivän, täyttyy sekin jollain menolla myöhemmin. Ja tosiaan, vaikka kalenterissa olisikin tyhjä väli, ei se todellakaan tarkoita sitä, että voisin vaan olla ja möllöttää. Ehei, silloin tehdään koulutehtäviä, opintopäiväkirjoja, esseitä ja muita rästihommia. Tai luetaan tenttiin. Alkaa aika kaihoisasti odottaa loppukevättä, jolloin tää meno hieman rauhoittuu.

No, siinä vähän avautumista. Fiilis on ollut vähän ehkä siis synkkä ja se on tainnut näkyä myös pukeutumisessani. Viimeiset pari päivää ollaan menty aika tummissa vaatteissa. Hiukan koitin tasapainottaa eilistä muuten melko mustaa asukokonaisuuttani lisäämällä siihen ihanan piristävän sinisen huivin ja lakin. Asokselta ostamaani sinistä laukkua en ole vielä ottanut käyttöön, odotan että ilmat hiukan kuivuu ettei se heti ihan kurastuisi, suttapytty kun toisinaan olen.

Sinisen värin käyttäminen vaatetuksessa saa muuten silmänikin muuttumaan todella sinisiksi. Tai eihän ne tietenkään mihinkään muutu, mutta siis silmieni sinisyys korostuu, vaikka itse kyllä olen sitä mieltä että silmäni ovat sini-vihreät. Muutamaan otteeseen olen saanut palautetta tutuilta ja tuntemattomilta ihmisiltä, että onpas sulla harvinaisen vaaleansiniset silmät. Eikä edes ole. Vai ovatkohan ne tarkoittaneet mun olevan sinisilmäinen sillä ei niin kirjaimellisella tavalla?

Hauskaa viikonlopun alkua kaikille toivottelee teidän sinisilmäinen ja kypsä kirjoittajanne!

Täällä kiireinen kirjoittajanne hei!

Koko viikko on kalenteri ihan piukassa. Tälläkin hetkellä pitäisi luultavasti kirjoittaa esseetä eikä tänne, mutta kun on tehnyt 12 tuntia kouluhommia niin alkaa kaivata vaihtelua. En tahdo valittaa, tänäänkin on oikeastaan ollut ihan kiva päivä, asiakastapaaminen ja kaikkea. Pelkään vaan että en saa kaikkea ajallaan tehtyä, mika ahdistaa. Ja ahdistuminen ei ole yhtään kivaa, vai mitä?

Mutta nyt pikaisesti kuulumisia ja tämän hetken suurimpia himotuksia:

• Eilen vietettiin laskiaista perinteisesti osallistumalla kattojärjestömme Indexin winter touriin. Kierreltiin siis Turun eri kuppiloita juomia hörppien. Ehdottomasti kierroksen suurinta antia on alkujaan kaupungin parhaaksi (myöhemmin maailman parhaaksi) todettu salmari, paikassa, jonka nimeä en nyt saa päähäni vaikka kuinka yritän. Kyseinen kuppila sijaitsee Eerikinkadulla, aivan kauppahallin vieressä ja Hanko sushia vastapäätä. Paikkaan ei tule eksyttyä muuten, mutta kyseinen salmari on kyllä nannaa. Siis kirjaimellisesti, koska tekevät salmarinsa itse. Omnomnom!

• UGG kengät. Mulla on ollut noihin alusta asti viha/rakkaus-suhde, mutta nyt on löytynyt sellaiset, jotka kiskaisisin riemusta kiljuen jalkaani - jos vain kukkaro antaisi myöden. Kyseiset PINKIT tyttömäisyyden ruumiillistumat voi ostaa ainakin täältä.
  
   

•  Jos saisin valita mitä biisiä kuuntelisin tauotta seuraavan viikon, valintani olisi ehdottomasti the Soundsin Better of dead. Tai ei sittenkään. Viikon putkeen kuuntelu luultavasti pilaisi kyseisen kappaleen ja sitä en halua, koska rrrrrrrakastan kyseistä biisiä tällä hetkellä! Se on muuten ihana fiilis kun kääntää radion päälle ja sieltä alkaa soida joku mahtava kappale - ihan sattumalta. Kuunnelkaa tekin kyseinen raita ja fiilistelkää!
  

 Seuraavaksi siirryn sohvalle ajattelemaan ei-yhtään mitään ja mussuttamaan jotain hyvää. Palaillaan taas (toivottavasti) pian!

Back to basics

Mietin usein mitä tekisinkään, jos mulla ei olisi mun ihanaa luottokampaajaani. Sari teki tänään taas taikojaan mun kiehkuroille ja pakko todeta että hiukset näyttää ainakin omaan silmään ihan uudestisyntyneiltä! Taisi tosin vanha väri olla jo aika pahasti haalistunut, eli lienee silläkin osasyy asiaan. Olen järkyttyneenä viime aikoina löytänyt useita kaksihaaraisia hiuksia itseltäni ja pelännyt ennen niin terveitten hiusteni puolesta, mutta kampaaja totesi hiusteni olevan ensiluokkaisessa kunnossa. No kiva että jokin edes sitten on tässä kropassa!

Palasin siis raidoitetusta väristäni yksiväriseen tummaan, mitä nyt hiukan vielä tietyssä valossa vanhat raidat kummittelee tuolla alla. Raidat tulee takaisin vielä varmaankin joskus, sillä ainakin kesällä moniväriset kutrit tuntuu enemmän omilta.Otsuri leikattiin hiukan pyöreään malliin, mikä tosin ei kuvissa ihan tule esiin, kun ehdin kameralle hiuksiani näyttää vasta illalla koulusta kotiuduttuani. Kaiken kaikkiaan oli kiva palata taas yksiväriseksi vaikka hiukan pelottikin että tuleeko mulle heti kauhean tylsimys olo. Ei ole tullut, ainakaan vielä.

Tässä kuvaa ihanan pitkäksi jo kasvaneista kutreista

Tarkotus oli yrittää kuvata otsuria, mutta eipä tästä oikein hahmotu kunnolla...

Takasin kokonaan tummana. Olo on vähän kuin kotiin oisi tullut!

Ensimmäinen ja viimeinen kertani catwalkilla

Tein tänään jotain todella repäisevää. Jotain, johon en olisi ikinä uskonut ryhtyväni. Osallistuin kauppakeskus Skanssin stailauskisaan, jossa oli tarkoituksena stailata oman vaatekaapin sisällöstä itselleen asukokonaisuus, joka edustaa tämän kevään muotia. Idea kisaan osallistumisesta tuli, kun lueskelin Focus on fashion blogia, jossa kaimani kertoi osallistuvansa kisaan tuomarin roolissa. Ensimmäinen reaktio kylläkin tuolloin oli, että ei ikinä, mutta silti ajatus jäi jotenkin kytemään - josko sittenkin. Merkkasi päivän kalenteriin ja ajattelin että ainakin sitä voisi mennä katsomaan, jos ei muuta.

Yllytin myös kaveriani Ellaa lähtemään mukaaan ja hetken myönnyttelyn jälkeen Ella lupautuikin osallistumaan kisaan kanssani. Valkkasin vaatteikseni Gina Tricotin farkkumekon pitsikauluksilla, H&M:n tummanruskean nahkavyön, ruskeat H&M:n mokkasaapikkaat sekä viime kesänä Barcelonan reissulta Bershkasta ostamani ihanaisen ruskean nahkalaukun. Kokonaisuuden kruunasi keltainen takkini, jonka täällä blogissa olen jo kertaalleen esittänyt. Tosin, esiinnyin loppujen lopuksi ilman takkiani, kun tuntui tyhmältä olla sisätiloissa takki päällä... Mutta niin. Mentiin siis Ellan kanssa kello 13 tapaamaan tuomaristoa, johon kuului Skanssin edustajan lisäksi tosiaan Focus on fashion blogin Salla, Satu Tuomisto ja Sari Salo. Ilmoittautumisen jälkeen tuomarit hiukan kyselivät meiltä suhteestamme muotiin ja asukokonaisuudestamme. Kahden aikaan kokoonnuimme uudelleen harjoittelemaan mallikävelyä ja kello 15 oli varsinainen esitys. Voin kertoa, että jännitti ihan HULLUNA!

Harjoitukset sujui vielä kivasti kun harjoittelimme pareittain, mutta varsinaisessa esityksessä olimme lavalla yksin. Lisäksi lavalla oli vielä rappuset, joihin pelkäsin koko ajan kompastuvani. Plus että koko esitystä juonsi Satu Tuomisto, joka oli vaan niin uskomattoman kaunis, ammattimainen ja luonnollinen, niin tuntui oudolta seistä lavalla hänen vieressään. Oikeen kaunotar ja hirviö hetki!

Ja siis pointtihan on tämä, että vihaan olla huomion keskipisteenä. Ja kun hermostun tällaisessa tilanteessa, hymyni muuttuu lähinnä irvistykseksi ja naamani lihakset alkavat kramppaamaan. Että niin, koitappa siinä sitten hermostuksissasi vaan peittää kaikkea hymyllä, kun puoli naamaa heiluu omia aikojaan. Mulla ei suoraan sanoen ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, mitä mun juonnossa on sanottu musta tai mun asukokonaisuudesta. Eikä edes siitä, miten oon lavalla liikkunut. Sen muistan, että katsoin muutamaan otteeseen maahan (ISO VIRHE!) ja että naamani nyki. Muistin myös, että en saisi heiluttaa kättäni liikaa, koska tästä oli harjoituksissa minulle huomautettu. Mutta taisin mä sitä silti heilutella kuin mikäkin kassialma.

Noh. Onnistuin olemaan kaatumatta ja oksentamatta ja pyörtymättä. Hyvä minä. Oli kieltämättä aika voittajafiilis, vaikka en loppujen lopuksi kilpailussa sijoittunutkaan. Oikeastaan olin hetellisesti onnistunut unohtamaan koko kilpailun, kun koko malleilu oli vaan niin jännää. Mutta pakko kyllä sanoa että suurin palkinto tästä oli juurikin se itsensä ylittämisen fiilis. Tein jotain itselleni niin vaikeaa ja selvisin ihan hyvin. Silti uskon hyvin vahvasti, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun minut nähdään catwalkilla. Vaikka eihän sitä pitäisi sanoa "ei koskaan".

Ja tiedän, olisi mahtavaa päättää tämä postaus valokuviin, mutta koska ainut kamera joka oli mukana, oli Ellalla ja hän esiintyi heti jälkeeni, ei kuvia tullut otettua meidän puolesta. Jos kuvia tulee jossain vastaan, lupaan ja vannon sellaisen tänne laittavani, vaikka näyttäisinkin siinä kuinka kamalalta tahansa!

Häihin pukeutumisen vaikeus

Siskoni hyvä ystävä menee ensi kesänä naimisiin ja eilen luonani kyläillessään siskoni kysäisi minulta haluaisinko auttaa etsimään hänelle mekon häihin. Suostuin, mutta ilmeisestikin tietämättäni mihin. Nyt istuessani koneen äärellä (vältellen koulutehtävän kirjoittamista) ja selaillessani vaatesivustoja vaatesivuston jälkeen totean tehtävän olevan todella haastava. Antakaapas kun kerron miksi.

Kyse ei ole siitä, ettenkö suunnilleen tietäisi mistä siskoni tykkää. Vuosien yhteiset shoppailuretket, joulu- ja synttärilahjojen ostamiset, ja yleensäkkin vain yhdessä eläminen, ovat hioneet minusta melkoisen mestarin tunnistamaan mikä osuu ja uppoaa siskolleni. Ongelmana on itse tilanne. Häät. Yhden parin tärkein päivä koko elämässä.

Ensinnäkin kaikki valkoiset mekot voidaan unohtaa kokonaan, sillä valkoinen väri varataan perinteisesti morsiammelle. Lisäksi tipahtaa pois kaikki lyhyet bilemekot, koska ne eivät vähäisellä kangasmäärällään kunnioita tilaisuutta tarpeeksi. Liian näyttävästi ei sovi myöskään pukeutua, koska silloin sinut leimataan naiseksi, joka yrittää varastaa shown morsiammelta. Toisaalta taas liian arkinenkin pukeutuminen aiheuttaa pahennusta. Mitä tässä enää oikeastaan jää jäljelle?

Ja älkää antako minun edes aloittaa kenkävalinnoista! Liian korkeaa korkoa ei voi valita, koska sitten olet pidempi kuin miehesi ja näytät koripalloilijalta tanssilattialla ollessasi kaikkia muita päätä pidempi. Lisäksi korkeat korot uppoavat nurmikkoon/hiekkaan, jos häät ovat ulkona. Eikö koroilla jaksa koko iltaa edes seistä, ellei sitten onnistu turruttamaan jalkansa jo heti häiden alkumetreillä niin, ettei loppuillasta enää tunne jalkojaan laisinkaan. Ja koska vain morsian voi onnekkaasti piilottaa lenkkarit kaiken sen tyllin ja alushameen alle, eivät kengistä mukavimmatkaan ole vaihtoehto.

Että näin. Koita siinä sitten auttaa toista pukeutumaan, kun itsekin alkaa tässä miettiä, miten olen onnistunut pukemaan itseni niihin lukuisiin häihin, joissa olen ollut vieraana...

Ps. Jos siskoseni luet tätä, tämä ei tarkoita silti sitä että saisit lainata sitä kuolaamaasi mekkoa, joka roikkuu allekirjoittaneen vaatekaapissa.

Kuva: weheartit.com

Kohti viikonloppua

Viikko on taas vierähtänyt huisin nopeaa. En valita, koska vaihteeksi edessä olisi työvapaa viikonloppu. Oikeastaan pitäisi kyllä näpertää koulujuttuja, etenkin tuo yksi 10 sivun esitelmä pitäisi saada hyvälle mallille. Mutta silti, ei tarvitse mennä töihin! Jee!

Eilenkin oli melkoisen touhukas päivä. Ekaksi yliopistolla ruotsin ryhmäkeskustelu (suunniteltiin porukalla reissu Venäjälle. Tuli sen verran hyvä reissu suunniteltua, että melkeen voisi lähtee matkalle) ja illalla vielä Turun Manillassa katsomassa teatteria ainejärjestön kanssa.

Harmaa neule: Only

Aamulla heitin koulua varten päälle mustat farkut, mustan topin ja harmaan neuleen, jonka soljet olen jotenkin onnistunut assosioimaan pakkopaitaan. Tiedän, aika vilkas mielikuvitus. Aamu itsessään ei ollut mikään mahtavin: maito oli ihan finaalissa ja onnistuin keittämään muutenkin aika myrkyt aamukahvit, joten aamukahvi ei todellakaan ollut mikään nautinto. Onnistuin myös mahtavasti katkaisemaan käsikorun, jonka olen aikoinaan saanut rippilahjaksi. Toivottavasti sen pystyy vielä korjaamaan.

Teatteriin lähteminen ei suoranaisesti innostanut päivän päätteeksi, mutta jostain revin sen verran energiaa, että päätin jopa kihartaa hiukset. En löytänyt mielekästä teatterivaatetta, mutta tyydyin lopulta kynähameeseen, jonka muutama aamu sitten torjuin vatsamakkaraongelman takia. Saa kelvata. Ihan kiva kokonaisuudessaan asu oli kuitenkin, vatsamakkaroineen kaikkineen. Ja kiharretuissa hiuksissa olo on aina jotenkin juhlava.

Hame: Vero Moda

Koru: Kalevala - Rakkaus

Teatteriesitys, jota oltiin katsomassa oli Tähden hetki tai Kevyt kyyneleinen tarina. Esitys oli hienosti näytelty ja puitteet oli mahtavat, mutta kieltämättä paikoitellen tarina ei mulle oikein iskenyt. Alku ja loppu oli mun makuuni hiukan liian venytettyjä, mutta makunsa kullakin. Silti kyllä suosittelen käymään katsomassa kyseisen esityksen, oli todellakin näkemisen arvoinen.

Tänään olen herännyt ihan jo seitsemän aikaan, eli mahdollisuudet saada tänään jotain aikaiseksikin ovat aika hyvät. Kävin tossa jo koululla viimeisessä kanditapaamisessa ja tapaamassa myös klinikkakurssin ohjaajaa pikaisesti. Kotona päätin extempore pestä ton kissan, jos vaikka tuo karvanlähtö siitä vähän tasaantuisi. Urakka ei onneksi ollut ihan niin vaikea kuin kuvittelin ja nyt tuo kissa tuolla kuivailee itseään ja toipuu järkytyksestä. Seuraavaksi taidan hörppiä kupin kahvia, kun maitoakin taas on, ja sitten voisi hyökätä tuon esseen kimppuun ennen kun lähtee illalla jumppailemaan. Hmm... Kuulostampa mä tehokkaalta!

Mukavaa viikonlopun alkua kaikille!

Aurinko paistaa...Taitaa tulla KESÄ!

Ihan uskomatonta millainen vaikutus voi olla kaistaleella kuivaa asfalttia ja toisaalta auton tuulilasiin lentelevillä kurapisaroilla. Välittömästi heräsi usko taas siihen, että kevät ja kesä on lähempänä kuin tajuaakaan. Olin varmasti ainoa autolla liikenteessä oleva, joka koki suurta riemua kurasta. Tai en mäkään siitä kurasta varsinaisesti riemuissani ollut, vaan siitä, että kuraisuus johtui sulavasta lumesta. Ihanaa! Enää hetki niin saa laittaa talvitakin naulaan ja ottaa käyttöön uudet kevättakit. Ja siitä enää hetki, niin jalkaan voi potkasta korkkarit. Mahtia!

Kevät fiilis sai mut innostumaan sen verran, että päätin aamulla heittää päälle hameen. Ekaksi olin laittamassa ihanaa kynähamettani, jota aikoinaan metsästin kissojen ja koirien kanssa ympäri Turkua, mutta turhauduin, kun sukkahousujen, paidan ja topin liitoskohta sai saikaan ikävän ylimääräisen makkaran mahalleni. Päädyinkin siis laittamaan toisen hamosen, jonka joustava vyötärö oli hiukan vatsamakkaraystävällisempi. Tässä muutama kuva päivän asukokonaisuudesta.

Kamera päätti sensuroida pääni. Vissiin ihan hyvä...

Hame: Vero Moda

Hiukset oon tässä muutamana päivänä virittänyt ihan suosiolla kiinni. On päässyt toi otsatukka kasvamaan ulos mallistaan sen verran pahasti, ettei sen takaa tahdo enää oikein edes nähdä. Onneksi pääsee ensiviikolla jo kampaajalle. On ollut kyllä ihan kivaa vaihtelua olla hiuksen näin, mutta taas kun näitä kuvia katselen niin muistan miksi haluan pitää sen otsiksen: mulla on maailman rumin otsa! Ihme muhkurainen...

Otan muuten myös ilolla vastaan ehdotuksia, minkä väristä paitaa yhdistäisitte tohon hamoseen?

Väsynyt, mutta onnellinen

Tänään sen tein. Palautin kandityöni. Puolen vuoden pakerrus on nyt ohi. Olo on jokseenkin helpottunut, mutta kieltämättä myös hiukan haikea. Tunne on varmaan vähän samanlainen kuin vanhemmilla silloin, kun he lähettävät lapsensa maailmalle: ylpeä, mutta samalla hiukan huolestunut siitä,että miten se nyt pärjää. Jep. Kirjoittaminen on selkeästi pehmentänyt mun aivoni. Harmittaa hiukan, että kaikki mun ihanat kandipalkinnot on jo saapuneet kämpälle, mutta sitten kuitenkin on liian talvista, niin en pääse noita vaatteita käyttämään. Nyt sitä aurinkoa ja lämpöä, kiitos.

Tänään oli myös jännä päivä siksi, että mulla oli ihan ihka ensimmäinen virallinen asiakastapaaminen. Siis ihan oikea asiakas, oikeiden ongelmien kanssa! Jännitti niin kamalasti, että nukuinkin tosi levottomasti viime yönä. Kierisin vaan ja miettisin kaikkea fiksua kysyttävää. Onneksi tapaaminen sujui kuitenkin hyvin ja onnistuin rentoutumaankin ensimmäisen viiden minuutin jälkeen jo ihan totaalisesti. Ehkä musta vielä joskus tulee sittenkin oikea psykologi.

Että tällästä löpinää tänään. Tää taitaa nyt mennä lepyttämään  väsyneitä silmiään. Jos vaikka nukkuisi vähän paremmin kuin viime yönä.

Kuva: http://weheartit.com