Väsynyt, mutta onnellinen

Tänään sen tein. Palautin kandityöni. Puolen vuoden pakerrus on nyt ohi. Olo on jokseenkin helpottunut, mutta kieltämättä myös hiukan haikea. Tunne on varmaan vähän samanlainen kuin vanhemmilla silloin, kun he lähettävät lapsensa maailmalle: ylpeä, mutta samalla hiukan huolestunut siitä,että miten se nyt pärjää. Jep. Kirjoittaminen on selkeästi pehmentänyt mun aivoni. Harmittaa hiukan, että kaikki mun ihanat kandipalkinnot on jo saapuneet kämpälle, mutta sitten kuitenkin on liian talvista, niin en pääse noita vaatteita käyttämään. Nyt sitä aurinkoa ja lämpöä, kiitos.

Tänään oli myös jännä päivä siksi, että mulla oli ihan ihka ensimmäinen virallinen asiakastapaaminen. Siis ihan oikea asiakas, oikeiden ongelmien kanssa! Jännitti niin kamalasti, että nukuinkin tosi levottomasti viime yönä. Kierisin vaan ja miettisin kaikkea fiksua kysyttävää. Onneksi tapaaminen sujui kuitenkin hyvin ja onnistuin rentoutumaankin ensimmäisen viiden minuutin jälkeen jo ihan totaalisesti. Ehkä musta vielä joskus tulee sittenkin oikea psykologi.

Että tällästä löpinää tänään. Tää taitaa nyt mennä lepyttämään  väsyneitä silmiään. Jos vaikka nukkuisi vähän paremmin kuin viime yönä.

Kuva: http://weheartit.com