Erona tosin omien kenkieni ja kaverini saapikkaiden välillä on se, että omissa nilkkureissani korkoa todella löytyy. Kaduinkin kenkävalintaani saman tien kun pääsin ulos asunnostani - vuoden tähän mennessä liukkain keli ja minulla alla uudet korkeat korot. Autolla matka koululle taittui ongelmitta, mutta saapuessani koulun parkkipaikalle totesin koko pihan olevan peilijäässä eikä hiekan muruakaan ollut näkyvissä. Onnistuin liukastelemaan sisätiloihin ilman kaatumisia tai suurempia piruettikuvioita, mutta kävelynopeus taisi olla kahdeksankymppisen mummon luokkaa. Lounastauolla oli taas pakko palata ulos luistelemaan, mutta ystävien avustuksella selvisin jälleen ilman kaatumisia lounaalle ja takaisin. Muutaman kirosanan taisin kyllä manailla sipsutellessani takaisinpäin koululle. Kunnialla kuitenkin sisäänajoin kengät ja kotiin tullessani oli päivän aikana syntynyt viha muuttunut pelkästään rakkaudeksi uutukaisia kohtaa. Ensikerralla ehkä kuitenkin valitsen hieman paremmin säähän sopivat kengät...
Loppuun vielä kuvat uutukaisista. Kengät tosiaan ovat mustat, eivät ruskeat, kuten tuo toinen kuva ehkä antaa ymmärtää. Allekirjoittanut ei vaan edelleenkään ole oppinut valokuvaamaan kunnolla, joten kuvanlaatu on mitä on...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti