torstai 24. helmikuuta 2011

Tämän seurakunnan läsnä ollessa...

... Asetan itseni virallisesti shoppailukieltoon. Kielto tulee pysymään voimassa ainakin seuraavaan palkkaan saakka, toivottavasti jopa pidempään. Jaa että miksikö?

Tiedättekö mikä on maailman suurin vale? Se, että menee vaatekauppaan vain katselemaan vaatteita. Ei, korjaan. Se ei ole suurin vale, vaan se, että menee sovituskoppiin vaatepinon kanssa ja vannoo ettei osta mitään. Siinä valehtelee jo itselleenkin. Ja jotenkin siihen valheeseen uskoo itsekkin, vaikka pieni järjen ääni koittaa piipittää että tämä on niin monesti nähty, kyllä sä tiedät miten tässä käy. Ja kun sitten ensimmäinen kiva vaate sujahtaa päälle, alkaa alahuulen purenta. "Ei kai se nyt haittaa jos ostan yhden paidan...Ja noi housut. Ne istuu niin kivasti. Ja siis noita jumppahousuja mä tulin hakemaan, eli ne on pakko saada!". Noh, näillä aatoksilla varustettuna poistun ensimmäisestä liikkeestä. Pankkitilin tuho ei vielä tässä vaiheessa ollut kovin suurta, mutta sitten.

Astu seuraavaan liikkeeseen ja kaikki ympärillä hämärtyy. Näen vain yhden asian. Täydellinen takki. Se suorastaan huutaa minua luokseen. Ja pakkohan sitä on kokeilla. Peilailen hetken ja laitan takin takaisin vaatepuulle. Voisin itkeä. Päivä on pilalla. Takki on täydellinen ja näyttää ihanalta päälläni. ÄÄÄH!! Poistun suunnilleen juosten kaupasta. Ja palaan bumerangina takaisin. Jos koittaisin sitä vielä kerran. Eihän se vielä mitään tarkoita. Tässä vaiheessa myyjäkin tulee jo tervehtimään ja luultavasti ihmettelee miksi suunnilleen väännän itkua hänelle päin naamaa. Hänkin ihastelee takkia ja sen pirteää väriä ja kertoo takkien menevän nopealla tahdilla. Sävähdän. En voi ajatella että joku muu käyttäisi MINUN takkiani. Sehän on kuin mulle tehty! Tuskailen vielä hetken, kunnes myönnyn. Ei tämä maailmaa kaada, uskottelen itselleni. Mitä siitä, että minulle on maailmalla matkalla Asoksen paketti, jossa myös odottaa keltainen takki. Onhan ne vähän erilaisia kuitenkin... Uskooko kukaan juttuihini? Nimittäin en usko minäkään...

Kassan kautta kotiin ja vielä eläinkaupausta hakemaan Sakulle naksuja, niitä kun alunperin tulinkin hakemaan. Ja konkurssi on valmis. Onneksi pääsee illaksi töihin turvaan, niin ei voi ostella mitään!








Takki: Vila 74,95
   

Ei kommentteja: