No niin, päivä 1.
Elikkä. Olen Salla. Vielä muutaman päivän 22 vuotta vanha. Asun Turun kupeessa pikkuisella paikkakunnalla, mutta opintojen takia Turkua voisi melkeinpä kutsua toiseksi kodikseni. Opiskelen siis Turun yliopistossa psykologiaa ja opintoja on takana nyt kolmisen vuotta. Koulun ohessa teen myös töitä kahdessa eri firmassa.
Saman katon alla kanssani asuu noin 5 vuotias poikakissa Saku. Hän on aikamoinen tapaus kaiken kaikkiaan. Saku muutti luokseni viime marraskuussa, kun entinen omistaja ei enää ikänsä vuoksi pystynyt huolehtimaan Sakusta. Poika oli joutua piikille, mutta päätyi onneksi mun luokse. Saku oli ja on välillä vieläkin todella arka, mutta me tullaan hyvin jo keskenämme toimeen. Vieraita Saku pelkää jonkin verran, mutta yleensä uteliaisuus voittaa ja pian jo kehrätäänkin vieraan sylissä.
Olen asunut omillani nyt muutaman vuoden. Muutin tähän kämppään suoraan vanhempieni luota, joten tähän mennessä olen asunut vain kahdessa osoitteessa. Jos ei lasketa entisten seurustelukumppanien nurkissa elelemistä :) Yksin asuminen on oikeastaan kivaa ja olenkin välillä miettinyt että olisiko musta edes asumaan kenenkään muun kanssa. Valitettavasti turhaudun kaikkein rakkaimpiinkin ihmisiin välillä todella pahasti ja kaipaan omaa tilaa ja rauhaani.
Jos mun pitäisi kuvailla persoonaani yhdella sanalla se luultavasti olisi ailahteleva. Tai tunteellinen. Jompikumpi. Tunteet on mulle iso juttu. Ei sillä, että mä 24/7 haluaisin keskustella tunteista, mutta siis. Olen sellainen fiilis ihminen. Mulla saattaa äkkiä olla vaan todella paska fiilis ja sit taas kymmenen minuutin päästä se fiilis on mennyt ohi. Ja ei, mua ei oo diagnosoitu. Elän toivossa että jatkuva psykologien kanssa hengailu tuottaisi joskus tulosta :)
Mulle tärkeitä asioita elämässä on perhe, ystävät, matkustelu, elämästä nauttiminen (kyllä, juurikin ne elämän pienet ja suuret ilot!), rakkaus, hyvä ruoka, nauraminen (joskus myös itkeminen), kesä, elokuvat.... Voisin jatkaa aika pitkään. Elämässä parasta on sellaset täydelliset hetket. Jolloin melkein toivoisi et aika vaan pysähtyisi. Valitettavasti elämässä todellisuutta usein on juurikin se, että kaahaa eteenpäin ehtiäkseen seuraavaan paikkaan. Onneksi on kesä, joka yleensä hiukan pysäyttää ja antaa aikaa hengittää.
Meidän perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi mun kaksi isoveljeä, yksi isosisko ja pikkuveljeni. Me ollaan synnytty aika isolla ikähaarukalla, joten mun isoveljet on jo yli kolmekymmentä, naimisissa ja lapsia, kun taas mun pikkuveli on vasta lukiossa. Mun isosisko on yksi mun parhaista kavereistani, vaikka meillä toisinaan onkin sellainen aika perinteinen sisarussuhde. Välillä tapellaan ja huudetaan oikeen kunnolla, onneksi aika harvoin kuitenkin. Sisko on sellanen ihminen, joka tuntee mut lähes läpikotaisin. Välillä se ärsyttää.
Blogin kirjoittamisen aloitin, koska huomasin viettäväni paljon aikaa koneella tehden yhtään mitään. Lisäksi kirjoittaminen on ollut mulle aina luonnollinen tapa ilmaista itseäni ja vaikkei tää blogi olekkaan pääsääntöisesti muuta kuin tervettä hömppää, koen mä saavani kirjoittamisesta silti paljon. Viimeinen puoli vuotta on ollut mulle monestakin syystä aika raskas, joten hömppääminen tekee mulle oikeinkin hyvää.
XOXO,
Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti