 |
| Kuva: weheartit |
Joo, tiedän. Hassu valinta. Tai ei oikeastaan. Olen aina tykännyt hyvästä ruuasta. Välillä vähän liikaakin. Vuosien saatossa olen myös tullut siihen tulokseen etten tunne yhtäkään ihmistä, joka suhtautuisi ruokaan pelkästään asiana jota tarvitaan pysyäkseen hengissä. Itsekin palkitsen itseni usein hyvällä ruualla, suklaalla tai jäätelöllä. Toisaalta taas jos on oikein paha mieli hyvä ruoka saattaa toimia myös lohdukkeena. En varmaan ikinä unohda sitä, kuinka äitini teki mulle spagettia (äidin tekemä spagetti on ollut lemppari ruokaani pitkään) kun erosin ekasta poikaystävästäni. Se oli äidiltä aika kivasti tehty.
 |
| Kuva: weheartit |
Jo lapsena tykkäsin herkutella hyvällä ruualla. En ollut myöskään kovin nirso ruokien suhteen. Eroni siskooni oli tässä suhteessa kuin yöllä ja päivällä. Muistan ihmetelleeni kun siskoni ei suostunut syömään keitosta lainkaan sen lientä. Hei haloo! Sehän on just se paras osa! Tosin, ero siskooni näkyi myös meidän ulkomuodoissa: siskoni oli tikkulaiha ja itse taas aika tukeva. Muistan, että painoni häiritsi itseänikin aika ajoin todella paljon, vaikka olin aina normaalisti kasvukäyrällä. Ehkäpä juuri tuo suuri ero siskooni nähden vaikutti asiaan. Aika ajoin sain myös kuulla painostani siskoltani ja etenkin riitojen yhteydessä hänen oli aika helppoa kommentoida painoani ja ulkomuotoani, kun hän vielä tiesi aiheen olevan minulle arka. Siskon kommentit eivät kuitenkaan tainneet osua koskaan tarpeeksi pahasti, sillä suhteeni ruokaan ei muuttunut. Ruoka oli edelleen hyvää, sitä oli kiva syödä ja olin vanhempieni mukaan "vauvan pyöreä" vielä noin 12-vuotiaanakin. Justiinsa. No, murrosikä ja hurja pituuskasvu tasoittivat pyöreyttäni aika kivasti. Eipä musta ikinä silti tullut mitään tikku-ukkoa, mutta olen ihan kohtuullisen tyytyväinen omissa nahoissani.Ainakin pääsääntöisesti. Eikös se ole aika hyvin kun puhutaan kuitenkin kauniimman sukupuolen edustajista?
Meillä syötiin kotona melko perinteisiä kotiruokia: makaroonilaatikkoa, lihapullia, nakkikeittoa jne. Lemppari ruokani oli jo lapsena spagetti. Aika harvoin meillä oli jotain "herkkuja" ja lauantaisin oli virallinen karkkipäivä, jolloin saatiin ostaa (muistaakseni) 10 markalla karkkia. Jos pakastimessa oli jäätelöä tai kaapeissa muita herkkuja, kysyttiin äidiltä aina erikseen lupa saako näitä syödä. Hesellä taisin olla käynyt tasan kahdesti ennen kuin kyseinen yritys tuli kotipaikkakunnalleni muistaakseni vuonna -97. Sen jälkeen alamäki onkin ollut aika suurta tuon pikaruuan suhteen :) Joskus harvoin mentiin koko porukalla Turkuun hakemaan kebabit Kuningaskebabista eli "kunkusta". Kyseinen yritys kuuluu muuten edelleen perheemme ehdottomiin herkuttelupaikkoihin ja perinne näyttää siirtyneen myös seuraavalla sukupolvelle, sillä veljenpoikani tulevat toisinaan hehkuttamaan: "Me käytiin tänään kunkussa!" Varsinaisissa ravintoloissa ei käyty varmaankaan ikinä. Eipä sillä, että sellaista olisi osannut edes kaivata.
Kesä on ollut aika meille oikeen ruoka-hifistelyn aikaa. Meillä aletaan hehkuttaa uusia perunoita jo vappuna "voi kumpa saisi nyt uusia perunoita ja silliä!" (yök, silliä en muuten syö!). Kesällä, varsinkin mökillä, meillä on yleensä aina uusia perunoita, jotain pihviä tai kanaa tai kalaa ja hyviä salaatteja. Jos mökillä oltaessa sattui satamaan oli ruokalistalla yleensä poikkeuksellisesti makaroonia ja jalostajan lihapullia (klassikko!), koska kukaan ei halunnut lähteä pihalle grillaamaan. Jalostajan lihapulliin yhdistyy aika vahvasti muisto sateen hakkaaman peltikaton äänestä.
 |
| Kuva: weheartit |
Rakkauteni ruokaan on kaiken kaikkiaan horjumaton. Olen yrittänyt rakastaa ruokaa välillä vähän vähemmän, mutta valitettavasti tässäkään kohtaa en osaa säädellä tunteitani kovinkaan hyvin. Huvittavaa tässä suhteessa on se, että vaikka rakastankin hyvää ruokaa äärettömän paljon, en ole kovinkaan ihmeellinen kokki. Harjoituksen puutetta, sillä laitan loppujen lopuksi aika harvoin ruokaa. Esimerkiksi parisuhteissani ovat miehet olleet enemmänkin niitä, jotka tekevät yhteiset ateriat. Tuskin on myöskään ihan sattumaa, että seurustelukumppanini ovat olleet totaalisia ruoka-hifistelijöitä ja tykänneet hyvästä ruuasta jopa enemmän kuin minä.
 |
| Kuva: weheartit |
Nyt voisikin sitten alkaa miettiä, että mitäs sitä tänään söisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti