This opportunity comes once in a lifetime

weheartit.com

No joo. Aamu alkoi ihan tavallisesti kunnes eksyin wenttiin katsomaan jokos olisi tullut tuloksi kandista. Hetken jopa mietin, että olisiko parempi vain olla katsomatta. Mitä jos kypsäri ei olisikaan mennyt läpi, sillä käytävillä liikkui pari viikkoa sitten aika ikäviä huhuja kiristyneistä kypsärin vaatimuksista. Ja mitä jos koko kandin tulos olisi paljon huonompi kuin mitä olin odottanut ja toivonut? Kädet täristen kirjoittelin näytölle käyttäjätunnuksen ja salasanan. Sitten peitin simät kädelläni. Hetken päästä hengitin syvään ja siirsin sormea. Okei. Opiskelijanumeroni on listalla. Enää pitää siirtää katsetta pari senttiä oikealle. Ja siellä se sitten oli. Kandin tulos. Hienoinen pettymys.

Tiedän olevani hölmö. Moni olisi aivan onnessaan saamastani arvosanasta, mutta itse olen hiukan pettynyt. Uhosin kovasti kandin alkaessa, että tämä tehdään nyt parhaalla mahdollisella arvosanalla läpi. Muu ei tulisi kysymykseenkään. Toki jossain matkan varrella tajusin, että vaikka miten analysoin ja kirjoitan, ei tulos silti välttämättä ole se täydellinen vitonen. Pari viikkoa ennen lopullista palautusta ohjaaja kehotti mua laittamaan työn kansiin. Olin kuulema valmis. Itseäni ahdisti, sillä vielähän mulla olisi aikaa muokata työtä. Mutta kuuntelin ohjaajaa ja kiltisti palautin työni. Toki tajuan, että lopputuloksen kannalta tällä ei varmasti ole mitään merkitystä, sillä ohjaajan kokemuksella hän varmasti näki että työni on valmis eikä enää muuttuisi suuntaan tai toiseen, vaikka miten olisin tekstiäni hionut.

Nelonen. Hyvä, mutta ei silti paras. Ironista. Joskus tuntuu että kyseinen lause kuvastaa koko mun elämääni noin niinkuin muutenkin.

Ja ennen kuin kukaan ehtii kommentoimaan että lopeta nyt ruikuttaminen typerä kakara, niin totean jälleen kerran että tiedetään. Tiedän, että on tyhmää harmistua tällaisesta jutusta. Olenhan loppujen lopuksi saavuttanut jotain suurta ja hienoa ja tehnyt tämän kunnialla. Saisin taputtaa itseäni päälaelle. Ja niin teenkin. Heti kun osaan sisäistää että tämä projekti on nyt tuotu päätökseen kunnialla ja on aika jatkaa eteenpäin - kohti uusia haasteita!

Seuraava haaste voisi olla vaikka näiden ruotsin tehtävien valmiiksi saaminen- Ja siinä on haastetta kerrakseen!

weheartit.com

Frankly, my dear, I don't give a damn

Aah, hullu päivä! Tai itse asiassa hullu viikko. Tai oikeastaan hullua aikaa elämässäni. Koulu on kaaosta ja oma nuppi myös sen mukana. En tiedä onko se tää kevät (juu-u. Sellanen tää vuodenaika kuulema on vaikka lunta tulee kuin joulukuussa!) vai mikä on, kun ajatukset karkailee jonnekkin ihan epäolennaiseen koko ajan!

Piti itseasiassa tulla tekemään postaus eilisestä asusta, mutta kävipä silleen hauskasti että joku torvi oli jättänyt järkkärin päälle viikoksi, niin akku oli loppu kun piti alkaa ottaa valokuvia. Siispä eilisestä asusta ei ole kuvia. Kävin siis eilen katsastamassa KATO ISI! näytelmän, joka kertoo 8-vuotiaasta Pilvistä. Pilvin äiti on jättänyt perhen muutamaa vuotta aikaisemmin ja nyt Pilvin isä ei tee muuta kuin nukkuu ja itkee. Perheessä vierailevaa kodinhoitaja Timppaa Pilvi pelkää, etenkin kun Timppa puhuu Pilvin kotoa pois viemisestä ja muuttamisesta perhekotiin. Pilvin elämän valopilkkuna on vauhdikas ja kekseliäs mummo, joka ei todella ole ihan tavallinen tapaus! Kaiken kaikkiaan KATO ISI! käsittelee hienosti vanhemman masennusta lapsen näkökulmasta, itkettää, naurattaa ja yllättää. Myös toteutus oli visuaalisesti mahtava! Käykää siis ihmeessä katsomassa kyseinen näytelmä, jos siihen on mahdollisuus. Kyseinen aihe on kuitenkin nykyään hyvin ajankohtainen ja silti monesti vaijettu.

Olen kovasti yrittänyt olla tänään tehokas. Heräsinkin jo kello 6.30 (eli niinkuin vanhaa aikaa 5.30! Tajutonta!). Tosin, pakko tunnustaa että oli nukuttava hiukan päikkäreitä ennen kuin lähdin koululle. Ja siltikin tuntuu että silmäpussit raahaa maata... Onneksi sää sentään oli aurinkoinen ja melko lämmin. Uskalsin jopa heittää mekon päälle. Ja sain ilmeisesti jotkut hepulit kuvatessani asua, sillä nauratti ihan uskomattomasti koko kuvauksen ajan.

Mekko: Gina Tricot

Bad hair day :)

Kukkuu!

Siniset nakit (lakka H&M)

Pitsiä ja puhvia <3

Niin tosiaan, nyt oon testannut ton H&M:n sinisen lakan ja tykkään! Kieltämättä tulee vähän mieleen smurffi tosta väristä, mutta onpahan ainakin pirteä yksityiskohta. Tänään tosin mietin taas hetken että olenko jo liiankin värikäs kun löytyi sininen pipo ja huivi, keltainen takki, ruskeat kengät ja laukku, siniset kynnet ja pinkit aurinkolasit. No erotunpahan ainakin porukasta, hyvällä ja pahalla!

Nyt katsastamaan Top Chef finaali ja miettimään, miksi mä en osaa kokata noin?

Synttärilahjojen (epäonnistunutta) metsästystä

Kuva: weheartit

Viikot vierähtää niin nopeasti, etten ollut lainkaan sisäistänyt että siskollani on synttärit ihan juurikin parin päivän päästä - enkä tiettykään ole ostanut mitään lahjaa. Toki ymmärrän että siskoni ei välttämättä oletakkaan saavansa mitään, mutta musta on kiva kuitenkin muistaa toista edes jotenkin. Joten aamulla koulutyöskentelyn ohessa alkoi siis netin hurja selailu: nyt pitää löytää jotain kivaa ja nopeasti!

Törmäsin viikonloppuna minulle uuteen nettisivustoon. Bohoo niminen vaateliike tarjoaa kivoja ja trendikkäitä vaatteita ja asusteita halpaan hintaan. Toimitus suomeen ei ole ilmainen, mutta varsin edullinen kylläkin. Näiltä sivuilta löysin muutaman varsin ihanan käsilaukun ja ajattelinkin että tilaan laukun kahdessa eri värissä joiden väliltä sisko saisi valita ja joista toinen jäisi sitten itselleni. Mutta arvatkaapa mitä? Kotiin tullessani ja aloittaessani tilauksen tekoa, oli toinen kuolaamistani käsilaukuista myyty loppuun. Juurikin se ihana keltainen johon itse rakastuin ensi silmäyksellä. Arvatkaa tekikö mieli alkaa itkeä? Nyt ei siis ole enää mitään lahjaideoita. Pää lyö tyhjää. Paniikki!

Nytpä siis taidetaan päätyä kompromissiin, joka varmasti miellyttää kaikkia osapuolia. Sisko saa valita haluamastaan nettikaupasta muutamalla kympillä itselleen jotain kivaa ja allekirjoittanut maksaa viulut. Kelpaisi lahjaksi mulle ja toivottavasti lämmittää myös siskon mieltä (plus kivasti pystyn laittamaa sitten samaan tilaukseen jotain "pientä kivaa" synttärilahjaa myös itselleni...).

Nyt juhlimaan vuotta vanhempaa siskoa!

Kuva: weheartit
Ja tää on oikeasti ihan kaikella sisaren rakkaudella :D ILY siskoseni <3

Syötävän söpöt

Esittelinkin tuossa jokunen aika sitten pinkiksi lakattuja kynsiäni ja nyt päätin hiukan esitellä ostamiani lakkoja. Lähdetään siis liikkeelle siitä, että ennen näitä kolmea en omistanut yhtäkään kynsilakkaa. Työskentelen elintarvikkeiden kanssa, joten lakatut kynnet ovat ehdoton ei-ei työssäni. Satunnaisesti olen käyttänyt juhlissa tekokynsiä, jotka ovat viilattuna näyttäneet ihan hyvältä ja siisteiltä, mutta tuntuneet hiukan kököiltä ja irtoilleet omia aikojaan. Työni on varmaankin ollut suurin syy siihen, miksi lakkoja ei ole tullut hankittua, mutta ihasteltuani useiden bloggareiden ihania kynsiä päätin että kesäksi on pakko saada itselleni muutama herkullisen värinen lakka - vaikka sitten vain varpaisiin. Tosin, näin jälkikäteen ajateltuna, miten ihmeessä viikonlopputyöni haittaisi arjessa kynsien lakkaamista?

Kyseiset kolme lakkaa tarttuivat matkaani muutama viikko sitten. Toistaiseksi olen ehtinyt kokeilemaan molempia Lumenen lakkoja ja kovasti tykästyin kumpaankin, vaikka lakkausjälki ei aivan priimaa ollutkaan. Todetusti lakkaaminen on aika taitolaji ja varsinkin kun taukoa on ollut lähes kymmenen vuotta viime sutimisesta, saattaa lopputulos muistuttaa enemmän 3-vuotiaan värityskirjaa kuin lakattuja kynsiä. Aloitin lakkaamisen jaloista ja sutisin varpaankynsiin Lumenen vihreää lakkaa. Pakko todeta, että vihreät varpaankynnet olivat jotenkin piristävä näky aamuisin sukkia jalkaan laittaessa (tulisipa kesä niin voisi luopua sukista!). Niimpä innostuin lakkaamaan myös sormien kynnet ja värinä oli tosiaan tuo pinkki Lumenen lakka. Varsinkin keltaista kevättakkiani vasten pinkki kynsilakka toimi kivana tunnelman nostattajana.

Vielä pitäisi testata tuo sininen lakka. Toivon, että lakka olisi edes suhteellisen laadukasta, vaikka kyseessä onkin H&M:n halppislakka. Jos sininen lakka osoittautuu kunnolliseksi, uskallan ehkä palata hakemaan sen hempeän pinkin Hello Kitty lakan ilman, että joudun kassalla sepittämään tarinaa tuttavan lapsen synttäreistä :)

Tykkään

Tykkään tästä tyylistä:

  Cosette M., 19 year old Bitter Lady from Stockholm/Malmö (http://lookbook.nu)

Tykkään siitä, että pystyn kopioimaan kyseisen tyylin melko vaivatta, sillä itseltäni löytyy samantyylinen hame, jota en ole tajunnut yhdistää tuollaiseen toppiin. Jee! Ja haluan ehdottomasti myös keltaiset sukkahousut!

Tykkään iloisista yllätyksistä. Sellaisista hetkistä, että alkaa miettiä että oma elämä on kuin elokuvaa, jonka juoni on todella yllätyksellinen.

Tykkään niistä hetkistä kun on niin onnellinen, että tahtoisi irtautua omasta ruumiistaan ja nähdä itsensä ulkopuolelta, jotta voisi todella tallettaa hetken muistiinsa. Sellaisista hetkistä, kun toivoo, että hetkestä voisi saada valokuvan. Siitä, että niissä hetkissä tuntuu kuin olisi maailman kaunein olento.

Tykkään siitä, että muutaman viikon päästä tää kiire tulee helpottamaan (toivottavasti) edes vähän.

Tykkään tosta hullusta katista, vaikka se välillä ajaakin mut hulluuden partaalle karvoineen ja tihutöineen. Juurikin viimeksi tänään nauroin sen touhuja ja tulin hyvälle mielelle.

Tykkään siitä, että hyvä kaverini muutti melkeinpä naapuriini ja nähdään toivottavasti tulevaisuudessa paljon enemmän. Heti huomenna lenkille! :)

Tykkään tästä blogista Kristina's. Törmösin blogiin Focus on fashion blogin kautta ja täytyy todeta, että kyseinen blogi ja kirjoittaja ovat vaan jotenkin ihanan raikkaita, pirteitä ja eloisia. TYKKÄÄN!

Villi länsi

Tämän päivän asu lähti rakentumaan aivan itsestään, kun päätin ottaa käyttöön H&M:ltä ostamani rusettikorvakorut. Korvakorut saivat seuraa äidiltä lainatusta, eikä koskaan palutetusta, kaulakellosta (vai miksi tuota nyt pitäisi kutsua, tuo termi kuulostaa ihan lehmänkellolta!) Jotenkin tämä yhdistelmä toi mieleen villin lännen. Vai olenko ainoa jolle ruskea nahka ja mokka aiheuttavat tämänlaisia assosiaatioita?

Ainoa kuva jossa nuo korvakorut ja nurinperin oleva kello näkyvät edes hiukan

Aina kun katselen näitä kuvia huomaan että vaatteet kaipaisivat silitysrautaa... Silti olen niin laiska etten jaksa alkaa silittää tuota pyykkivuorta. Tai no oikeastaanhan kyse on siitä, että mulla on tärkeämpääkin hommaa. Pitäisi lukea psykologian historian tenttiin sellaset 700 sivua ja tehdä ruotsin tehtäviä ja mennä tenttimään toi ruotsi ja sitten seuraavana päivänä toi psykan historia. Pelkään tuota ruotsin tenttiä ehkä enemmän kuin mitään, sillä en todellakaan loistanut osaamisellani lähtötasokokeessa ja jos tentti on vielä paljon vaikeampi, niin en ikinä tule läpäisemään sitä. Ahdistaa! Vaikka nyt sentään on ollut ihan kiva käydä tunneilla ja oon onnistunut muuttamaan asennettani kyseistä kieltä kohtaan paljon positiivisemmaksi. Mutta silti.

Olen reipastunut myös liikunnan puolella. Maanantaina kävin combatissa ja tänään oli vuorossa pumppi. Huomasi kyllä pumpissa että on pidempi tauko takana, sillä en pystynyt tekemään sarjoja yhtään niin isoilla painoilla kuin ennen. Ja just kun olin alkanut käyttää jo niitä viiden kilon painojakin. Toivottavasti saan itseni taas samaan kuntoon pian.

Myös ikäkriisiä pukkaa päälle, sillä synttärit lähestyy uhkaavasti. Mitään kovin ihmeellisiä suunnitelmia ei ole luvassa. Toisaalta on sellanen olo, että ei jaksa edes juhlia mitenkään kun on vaan niin masentavaa olla näin vanha ja toisaalta sit taas ajattelee, että jos juhlisi oikeen urakalla niin vanheneminen ei ehkä tuntuisi niin pahalta. Tai sitten tää on vaan rimakauhua. Olen viettänyt niin yllätykselliset ja ihanat synttärit viimeisenä kahtena vuotena, että miten mä muka pystyisin nyt ylittämään ne?!? Että tällasia ongelmia mulla. Eikö ookkin suurta! :)

Just love yourself and you're set

Tänään on ollut värikäs päivä. Ja tänään on virallisesti tullut myös kevät kotiini. Ensimmäinen todiste on tuo pöydällä kukkiva tulppaanipuska. Toinen todiste keväästä löytyi, kun palasin koulusta kotiin: terassin katolta oli sulanut kaikki lumi pois, joten katon läpi pääsee taas paistamaan aurinko terassille. Ihanaa! Huippua! Mahtavaa! Koko kämppä on lumen sulamisen ansiosta muutenkin paljon valoisampi ja asukkaan hymy on korvasta korvaan.

Mutta myönnetään että värikkyys alkoi oikeastaan jo eilen, kun päätin poikkeuksellisesti lakata myös sormieni kynnet. Oikeastaan, en ole vuosiin omistanut yhtäkään kynsilakkaa, koska töissä ei saa olla lakatut kynnet ja jotenkaan en ole aikaisemmin jaksanut innostua varpaankynsien lakkaamisesta. Ajattelin kuitenkin, että kirkkaat värit varpaissa saattaisivat kivasti piristää sillointällöin ja noukin ostoskoriin muutaman lakkapullon viimeisellä ostosreissullani Myllyssä. Mutta nyt tosiaan tuli lakkaa sudittua myös sormien kynsiin. Pinkkiä lakkaa. Lakkauksen jälki kielii ehkä siitä, että viimeisestä lakkauskerrasta taitaa tosiaan olla yli kymmenen vuotta aikaa, mutta harjoitus tekee metsurin! Vielä minäkin opin!

Pinkit nakit

Muutama postaus taaksepäin kerroin ostaneeni sulkakorvakoruja. Tänään korvaan pääsivät killumaan turkoosit. Päätin piristää muuten niin mustaa asuani värikkäillä asusteilla. Pinkit kynnet saivatkin siis seurakseen turkoosit korvakorut. Uskalsin myös vihdoinkin ottaa käyttöön Asokselta tilaamani Paul's Boutiquen laukun, joka siis on sininen. Koko komeuden kruunasi Asoksen keltainen takki, joka ei päässyt kuviin saakka, mutta jonka voitte katsastaa aikaisemmista kuvista.

Korvakorut: Accessorize

Tulipa sentään edes jonkin verran eloa muuten tylsän kulahtaneisiin vaatteisiin. Mitäs sanotte? Hokaus vai mokaus? :)

Loppuun vielä yksi kuuma kesäkissa:

"Taas toi muija riehuu ton ihme härvelinsä kanssa... Ei paljoa kiinnosta!"